Turkupostaus

Minun ja Turun viharakkaus -suhde kallistui lievän pihan.... siis VIHAN (epäilen, että sain sittenkin aivotärähdyksen, kun heitettiin Silverin kanssa kukkerpallit hankeen. Jos ihmettelet, että mitä sviidua niin lue tämä) puolelta ihastukseen ja alkavaan rakkauteen.

Lähdettiin sunnuntaina naapurin jämäkän pojan kanssa junaan, ja naapurin jämäkällä pojalla taisi olla vielä pippalot pään sisällä ja rapula tuloillaan. (Jos äiti tai isä luette tätä niin älkää pelätkö, unelmavävynne vain maisteli pilaantunutta mehua, eikä ollut humalassa.) Saatiin seuraksi aika turha jätkä, joka opiskeli lääkiksessä ja kehui meitä lupsakoita ja leppoisia savolaisia maasta taivaaseen, ja kuinka oltiin naapurin jämäkän pojan kanssa fiksun kuulosia nuoria. Hillitsin haluni sanoa, että minusta sinä puhut hassusti, sillä ajattelin sen romuttavan turhan jätkän käsityksen meistä.

Olin aivan varma, että turkulaiset on itseänsä täynnä olevia, jotka puhuu suomea ja ruotsia samassa lauseessa. Yllätyin positiivisesti, kun ymmärsin mitä turkulaiset puhuivat ja kaikki myyjät moikkasi! Tosin ne sanoi aina tervehdykseksi, että moikka, johon minä meinasin monesti nakata takaisin että TERVE.

Oli turkulaisissa myös mätiä munia. Viilliinnyin kirpputorilla, jossa vietimme 3h illasta, joista yksi tunti jonkun pilvipäisen jätkän takana jonossa, joka ei ollut liikkeiltään mikään Speedy Gonzales. Tilannetta pahenti pilvipään parempi puolisko, mitä ilmeisemmin samaa kategoriaa, joka rupesi jonon perältä kantamaan tavaraa kassalle, hävisi 10 minuutiksi ja tuli takaisin suklaapatukan kanssa. Mietin hetken omaa parastani ja sitä sanoisinko jotain nasakkaa ottaen pilvipään kimppuuni, mutta päätin olla turpa rullalla.

Turku sokaisti minua kirkkotarjonnallaan ja vahvasti harkitsin liittymistä johonkin uskonnolliseen lahkoon. Majapaikkani ylläpitäjä oli saanut tervetuloa Turkuun -kirjeen, jossa haukuttiin syntiseksi, peloteltiin helvetillä ja muuta perussettiä mitä voi odottaa herran sanaa noudattavilta. MUTTA, kirjeessä oli mahdollisuus ilmaiseksi liittyä ja saada ilmaista postia. Minä olen jo pitkään toivonut postista jotain muuta, kuin keskiviikkoista Aku Ankkaani, JOTEN... Kasvattelin meikän Jesse pelastaa -kokoelmaa ja tutustuin paikallisiin kirkkoihin.

Miksei minunkin ikkunasta voi näkyä kuvauksellinen kirkko?

Perheenlisäystäkin tuli. :--)

Pistin puolet valtakunnasta ja omaisuudestani tähän reissuun, joten voi olla ettei Ladailuun riitä rahaa. Katsellaan jos pappa sponsorois noita bensoja siten, että pääsisi vielä inssinkin jälkeen heittämään keikkakuvausta kesän tapaan ympäriämpäri Pohjois-Savoa ja jatkossa myös ehkä kenties, Turussa. Ostelin kaikkea kivaa (lue: tiskirättejä) omaan asuntooni sinne jonnekin tulevaisuuden kaupunkiini ja ennen kaikkea, harjoittelin tekemään ruokaa! Hyvä minä, ehkä minusta vielä joskus tulee täysin muista riippumaton Ladamies!

Oon ylpee tästä ateriasta! Omin pikku kätösin tein (vähän taisi Ruuzu auttaa...)! Ja pahaa oli.

ps. minulla on vahva tunne suoltavani pelkkää skeibaa tähän blogiin.
Nyt kehittäävä kritiikkiä helvete.