Keikkailua Kuopiossa

Meitsien kesäpää 2011. Ohuesti harmittaa, ettei ollut
kameraa mukana keikalla. :---(

Mie sain keikkaseuraa! Kiristin, uhkailin ja pakotin naapurin jämäkän pojan eli Röden ja kiltisti kysyin Teroa mukaan. Tunnelma oli jo katossa ennenkuin lähdin edes ajamaan kohti Kuopiota, koska ei tarvitsisi mennä yksin!

Kuopiossa törttöilin hieman, kun en osannut katsoa onko kadut yksisuuntaisia vai ei, mutta onneksi kukaan ei katsonut meidän perhe-Volvoa paheksuvasti. Pakko myöntää tähän väliin, että pitkän matkan ajaminen tuolla autolla on aika rakkaus. Larsaa saa työntää omilla voimilla etukenossa eteenpäin, kun Volvossa voi vain nojata taaksepäin ja painaa kaasua - ja kone hoitaa kaiken.

Löydettiin Henry's Pubiin pienen eksymisen jälkeen, koska meikän aavistus missä kuppila sijaitsee loppui sille nurkalle, minkä takana se oli. Viereisen baarin pokelta tarkistus, missä kuppila on ja pienet häpeän punoitukset, kun se oli meidän edessä kirjaimellisesti koko ajan (tarkistimme osoitetta myös mm. google mapsista...)

Olin positiivisesti yllättynyt kapakasta ja siitä, kuinka hyvää musiikkia siellä soitettiin levyltä! Iisalmen baarit on musiikkitarjonnaltaan täyttä skeibaa, olisi täysin sama asia kuunnella NRJ:tä ja skipata mainokset. Röden mielestä parasta koko pubissa oli varmasti euron salmarit. Ainakin niitä kuului aika paljon positiivista kommenttia.

Yöllä käytiin hakemassa mäkkievästä ja pyysin vessan ovea auki niin myyjä ilmeisemmin katsoa mut jätkäksi, kun olin Teron kanssa. Myyjä sanoi, että miesten ovea ei saa laittaa lukkoon ja minä katsoin vähän että aijaa, selvä. Myyjä sit kahto mua vähän pitempään ja EIKU JOOO NAISTEN VESSA! Mua vähän huvitti, ilmeisesti uus kesäpääni hämää yhdistettynä pikkutakkiin ja mustiin pillifarkkuihin.

Mutta nyt pääasiaan. The Capital Beat oli sanoin kuvamattoman hyvä. Aivan loistava. Täydellinen. Sanat ei riitä. Joensuussa uusiksi, pakko. Ei ole yhtä hyvää tanssibändiä, joka saisi koko jengin laittamaan jalalla koreasti ja laulamaan mukana. Oli aivan loistava meno. Muuta en voi sanoa huh huh. Pojat (eli Röytiön paha poika ja Tero) eivät kyllä keskittyneet ihan täysin keikkaan, mutta suodaan se heille anteeksi. ;--) Uusia tanssityylejäkin opittiin viereiseltä Juha Miedolta, joka veti aika kovasti perinteisen tahtiin. Tosin koko keikan aikana ei tainnu vaihtaa sitä luistelutyyliksi.

Nyt chillailumeno jatkuu, kohta kohti ääretöntä ja sen yli!

Paprika Korps - Zdecydujcie się

WANTED: keikkaseuraa

Koska lusmukaverini pihtailevat rahojaan vappua varten tarvitsen keikkaseuraa maailman mahtavimman skareggaebändi The Capital Beat :in keikalle Henry's Pubiin Kuopioon. Keikka on HUOMENNA ja showtime klo 22, eli Iisalmesta lähdetään siinä kasin pintaan mun porukoitten sponssaamalla autolla. Tee mut onnelliseksi ja lähde mun kaa kattomaan yhtä mun lempibändeistä, koska yksin en kehtaa lähteä ajelemaan.

Ainiin, liput on 5€ ja setin jälkeen palaillaan Iideniin valmistautumaan vappujuhlintaan. :--)

Ps. se joka lähtee on ihana ja tekee mut ikionnelliseksi!

The Capital Beat - Mr. Armstrong




The Capital Beat - Salty Fish

hullujen liikuntakerhonvetäjä

Larsa ruokapöydässä vielä silloin, kun ipu istui joka kerralla vänkärinä. :--)

Larsa kerää puoleensa kaiken maailman pillipiipareita, puskajusseja ja kyllä vaan, piripäitä. Ei ristus, että aina välistä nyppii, kun ihmiset tulee juttelemaan. Mukavia ihmisiä jaksan kuunnella! Juttelen mieluusti jonkun vanhan patun kanssa, jos se on järjen kiroissaan, ja oikeasti kertoo jotain asiaa. Musta on tosi sympaattista, et vanhat papat mun naapurustossa moikkaa mun Larsaa, vaikken minä niitä olisi koskaan nähnytkään.

Mutta pipipäitä mä en jaksa/kestä/siedä/AAAAARGH. Iisalmi on tuntuu olevan kerännyt kaikenlaiset sukurutsauksen tulokset, jotka vetää niin tujuja aineita sisuksiinsa, ettei ne pysy edes pystyssä. JA NE AINA SATTUU JUST MUN KOHDALLE.

Viime vuonna kävelin kouluun niin naapurin spurguluolista lähti perään joku maailman kummallisimmin liikkuva otus, joka tanssi/juoksi/heilui aikamoista kyytiä mun perässä. Sain slaagit tästä hyppyjalasta ja lähdin viilettämään kohti koulua keesi putkella. Kohta käännyin vilkasemaan, että seuraako se minua, niin tää hyppyheikki oli juuri takanani. Taisin karjua vittusaatanaa samalla, kun juoksin useamman kilometrin kouluun. Hyppyheikki sinnitteli mun perässä keskustaan asti, kunnes luovutti lukionmäessä, kun mä pingoin kirjaimellisesti henkeni edestä.

Toinen sekava seinäkello tuli haastaa riitaa kun olin tankilla alkuviikosta. Ukko oli varmaan viisissäkymmenissä, istu pyörätuolissa (varmaan huvikseen, can't really tell) ja tuli sönkkäämään mulle, että ostaa Larsan. Totesin ykskantasesti; sulla ei riitä rahat. (Mun Larsan myyntihinta on tällähetkellä 300 000€, että jos jotain kiinnostaa niin voi tarjousta jättää~) Patu rupes vaahtoomaan, että tää on ihan arvoton ja paska auto vittu mä teen tästä ralliauton ja pistän vähä näpäkästi turvakaarta tuohon ja vittu iha paska auto anna tää mulle vitun huora.

Mä mietin neljäkertaa rupeenko huutaa ääneen, mut sit vaan totesin, että sori taidat olla jo tarpeeks invaliidi tän puikkoihin. Lämäsin oven kiinni samalla, kun se vielä vaahtos jotain jeesuksesta ja jumalasta ja rinnasti mua saatanaan. Mä sit kaasutin pois ja vilkasin taustapeiliin, niin tää patu tuli hirveetä sitkutisitkuti -vauhtia pyörätuolillaan Larsan perässä. Katoin hetken aikaa suu auki, että onko tää ees todellista ja päätin olla ottamatta sitä riskiä, että se olisikin ja kaasuttelin pois paikalta.

Huomenna tahdon tavata vain kivoja ihmisiä. :--)

Pilislenkkiä

Oltiin poikasten kanssa ajamassa rallia.... eiku pilistä Iisalmen yössä sunnuntaina.
Tuomia nauratti Larsa aika paljon!

riemujuhla

Hyvää pääsiäistä kaikille Ladamiehille!

pääsiäismuzaa: The Crash - Still Alive

Ei perussuomalaiselle Suomelle

Otsikossa kaikki viikonlopun fiilikseni kiteytettynä. Odottaakahan vain, kun pääset jakamaan tuntojani viikonlopusta teidän kanssanne. Mutta onneksi minulla on hyviäkin juttuja! Ne sitten vasta viimeiseksi, jotta jokaiselle (eli minulle) jää hyvä mieli.

Meikäpoika Volvon puikossa. En tainnu tykätä, jos tulkitsen ilmeen oikein.

Opettelin ajamaan porukoitteni Volvolla (S60), mutta se ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin luulin. Tai oikeestaan, se oli vähän liiankin helppoa: En tajunnut, että siinä on esimerkiksi ohjaus- ja jarrutehostin ja vrummmmm kun lähdin Ladan jälkeisellä raskaalla kaasujalalla liikkeelle ja sen jälkeen laitoin Ladajarrun pohjaan.... Ipu valitti, että sillä on niskat kipeenä j aminä en tykkänny yhtään ajaa Volvolla. Nyt oon kuitenkin pari kertaa ajettuani joutunut myöntämään, et on se ihan ok auto, mut kyllä se Lada silti potkii sitä persiille.

Lähdin sunnuntai-aamuna hirveellä haipakalla tallille, kun vaihdoin risteyksessä vaihdetta ja käden alta kuului NAPS. Hetken aikaa mietin, että ei oo vttu todellista. Sit nostin kättä ja katoin. Kyllä, se oli todellista. Mulla oli vaihdekeppi kädessä. Kirosin kuin hullu mehtäläinen ja raivosin pää punaisena ja ärsytti ihan suunnattomasti. Just mun tuuria. Vaihdekeppiä on saanut runnoa, kun vaihdelaatikolla ja kytkimellä on jotain synkroblaaaa ongelmaa. Vappuna Larsa menee sit korjaamolle, koska en kuitenkaan ole ajokunnossa pariin..... viikkoon.

Viikonlopun kilpailut meni niin penkin alle, että masenti sunnuntaina jo ihan oikeasti. Vuokraheppa meni kirjaimellisesti kouluradan MILJOONAA. En ole ikinä mennyt niin kovaa kouluradalla, tais mennä laukat nelitahtiseksi ja pidätteet tuotti ongelmaa, hevonen poikitti ja minua hävetti. :--D Ajattelin ensin, että minun on vaikea myödätä lantiolla niin isoon raviaskeleeseen, joka on niin pienellä hevosella. No, minä kun myötäsin lantiolla yhden askeleen niin Silveri oli mennyt jo koko pitkän sivun tuhatta ja sataa. Prosentit 47% eli ei ees läpi ja tuomarikin nauroi minulle, hups.

Tallin hevosen kanssa menin Helppo Beetä ja sain prosenteiksi 56,jotain% ja ärsyttää sikana! Ite mokasin, kun verkkasin liikaa, kun tamma oli verkassa ihan SUPER. Oli keskiravia, keskilaukkaa ja vaikka mitä. Mut sit radalla oltiin pitkänä kuin meksikon pikajuna ja tahdittomia ja löysiä ja hevonen ei koko rataa peräänannossa. Koitin kokoajan pitää ohjat tuntumalla, mikä sai hepan protestoimaan nostamalla päätään (kun kulkee luonnostaan muodossa).

Onneksi estetulokset tällä tammalla oli nollarata, vaikka jäin vielä uusinnassakin vaihtamaan myötälaukkaa ravin kautta.... Hyvä minä. Opettajan piti katsomosta huutaa "UUSINTA MINTTU UUSINTA, ETEENPÄIN!".

Mutta nyt niihin positiivisiin asioihin.

Nynny on kuin ruma ankanpoikanen. <3

Asia 1. josta olen iloinen on se, että nynnykausi on avattu! Nynny on ihan super peli, vaikka kaikki nauraakin sille (ja sanovat mopoksi - ei luoja että PÄNNII! tässä on pikkusen enemmän moottorissa tehoa, kuin kämäsissä mopoissa.) Ipu oli kaivanut Nynnyn talviteloiltaan jostain hangesta ja tuonut kotipihaan. Heti, kun kuulin Nynnyn kehräyksen tunnistin sen. Sitä ei voi olla tunnistamatta, se on semmoinen miniruohonleikkuri tasaisella hyrinällä. Heti oli käytävä ajaa lenkkiä, mutta takarengas on sileä ja lämmöt nousee vähän väliä. Ei uskalla ajaa kauas, jos keittäkin yli matkalle tai rengas lähtee alta.

Asia 2. Oon laihtunut sen verran "Minttu ponikuntoon v. 2015" -projektissani, että kisahousut ei puristanut! Ennen mun valkeat housut ei mahtunut kiinni ja ne puristi enemmän kuin saisi. Nyt ei mitään. Menivät kiinni, eivät puristaneet. Olin niin iloinen, että palkitsin itseni mäkillä. Kohta puristaa taas. ;--)

Asia 3. Kuvauskausi alkaa. Tässä esimakua, pojat näyttää mallia miten hallita vihaa. :--) Mun laatu-sigma toimii sittenkin, vaikka ottikin jokunen kuukausi sitten kolhua. Aluksi epäilin, että on ainakin se on hidastunut, mutta ei - kaipaa vain oikeat olosuhteet. Oon happyhappy!

Asia 4. En enää keksi muuta kuin, että rento lukiojakso ja pääsiäinen ja vappu ja perseet olalle ja tequilaa!

ps. mulla on uus unelma-auto, joka on pakko saada Larsan kaveriks. Kirkkaan keltainen farkku-Lada, pyöreillä lampuilla! Vuosimallia 1979 ja hintaa 1000€. Jos sain nollan vielä tosta hinnasta pois niin hakisin sen. Ja auto siis Tallinnassa, missäs muuallakaan.

Ensi kerralla lupaan tehdä kunnon postauksen, enkä tälläistä "mitä olen tehnyt viime aikoina" skeibaa. Kiitos aamen. Nyt olen purkanut tuntoni teille.

Ovia saa paiskoa

herrashenkilö vakuutusyhtiöstä kysyi, että ootko ajatellu pestä Ladaa millon.

Vakuutustarkastaja kävi katsomassa Larsan tässä pari päivää sitten, että meneekö se varkaus- ja tulipalo jajajaj vaikka mihin muihin vakuutuksiin. Itse nakotin kotona koeviikon vapaapäivänä (rakkaus), kun se jätkä pyyhälsi vauhdilla pihaan. Minulla oli olettamus, että se katsoisi omilla avaimillaan auton lukkoja, että käykö mikä tahansa päiväkirjankin avain lukon aukaisuun.

Kuitenkin se alkoi minun avaimilla autoon räpeltää tietään sisään ja minä vähän takaviistosta katsoin, että nyt ei mee ihan putkeen. Jokaista nipun avainta se kovasti kokeili lukkoon, ja vihdoinkin kun oikea napsahti kohdilleen, niin tää herrashenkilö vaan puhis, että onpa tässä jäykät lukot kun ei ovet aukee. Siinä vaiheessa mää vähän selvitin kurkkua ja sanoin, että sitä avainta käännetään toiseen suuntaan.

Toinen ongelma tuli konepellin aukaisussa. Kovasti sitä vipua revittiin ja minä ja katoin, että tuossa hässäkässä lähtee kohta koko sisustus matkaan. Tarjouduin kuitenkin avuksi, otin tiukan otteen ja sanoin "perrrrrrkele!" ja nykäisin vivusta siten että konepelti pompsahti auki. Piti todeta, että tähän tarvittiin vain tälläistä miehistä voiman käyttöä.

Mutta Larsa meni testeistä läpi! Kehuja sai, että on suorapeltinen, kuivannäkönen konehuone ja hyvässä kunnossa. Tosin kehutkin jouduin keskeyttämään kun neuvoin, että sitä ovea saa ihan oikeasti lämäistä kiinni. Ensimmäinen huolenaiheeni aina liikkelle lähdettäessä on, että ovatko ovet kiinni (ne on katalia, ne ei aina ole kiinni....) ja niitä saa käsivoimin repiä aikuisten oikeasti.

Oon ajellu hurjasti Larsalla joka paikkaan, ja oon kyllä välistä saanut kehuja ääneen, mutta olen saanut lokaakin niskaan. Olin tulossa illalla tallilta ja seisoin Pohjolankadun liikennevaloissa, kun vihreä vaihtui ja lähdin ehkä vähän tavallista kovemmin liikkeelle. Viereen ampu tuhatta ja sataa semmonen musta ruosteläjä, josta mulle näytettiin kainsainvälistä käsimerkkiä (oli vielä naisen käsi, oon sitä mieltä ettei niille pitäisi antaa ajokorttia eiku--). Mietin viistoista kertaa, että näytän takaisin, mutta ajattelin olla vastuuntuntoinen ja rauhaa rakastava kansalainen, enkä noteeranut tätä provosoivaa käytössä. Ainakaan ihan kauheesti.

Ps. täytin myös kansalaisvelvollisuuteni tiistaina, eli äänestin. :----)


tää kuva on kaikille autokoululaisille teoriakoetta varten! ketä väistät?

istu, minttu, istu

kökötys

Minun olisi tarkoitus mennä vuokraheppani kanssa kouluskilpailuihin viikon päästä. En taida kyllä mennä ennenkuin opin istumaan suorassa, hartiat takana ja SELKÄ VITTU SUORASSA. Nyt kökötän perse pitkällä, kun kevyt kenkäiset tytöt kujilla ja missä ne ohjat? Ai, ne olikin noi pyykkinarut.

Ps. tänään juhlitaan Hannea ja Hetaa (eli nukahdan ennen kymmentä...)

eipä tässä voi enää mitään sanoa....

Happyhappy joyjoy

Arvatkaapa mitä?
Mulla on kortti.

Oon nääääääääääääääääääin iloinen, vaikka koeviikko alkaa ja koulujutut on taas kasautunut vikoille päiville (ylläri...), mutta kortti pelastaa kaiken!

Tämä seuraava postaus koskee lähinnä iisalmelaisia, jos ketään kiinnostaa: alotettiin siis konttorilta, vedettiin parkkiin torille, jatkettiin kirjaston eteen ja siitä kapphalin nurkalta citymarketille ja siitä kajaaniin päin oharia ja konttorille takas. Aivan törkeän helppo lenkki, ei tarvinnut parkkeerata kuin kerran ja mäkilähtöjä ei ollut yhtään (ja siis ainoat asiat mitä oikeasti harjoittelemalla harjoittelin).

Tutkinnon vastaanottaja kehui kovasti, vähän tosin arpo taloudellisen ajon arviointia. Anto sit nelosen "no, eihän tää mikään taloudellinen auto oo, mutta hyvin sä tällä ladakuskiks vedit". TODELLAKIN VEDIN.

Pelotti ihan sikana, olin ollut ihan paiseessa koko päivän. Yöllä en nukkunut oikeastaan yhtään, aamulla olin äidinkielen kurssille puhe. Minua ei ole koskaan ikinä aikasemmin jännittänyt luokan edessä puhuminen. Tänään olin kuitenkin ihan hämilläni, kun kädet tärisi, kiekuin kuin joku kukko ja selitin sekavaa paskaa. Ajosuorituksen alussa jalat vapisi niin paljon, että hyvä kun sain painettua kytkimen kunnolla pohjaan. Ajeltuani hetken roimasti alinopeutta rentouduin sen verran, että pystyin jo hengittämään ja keskittymään ajamiseen enemmän kuin pelkoon, että pyörtyisin.

En saanut negatiivista palautetta mistään muusta, kuin että taajaman kohdalla ei ollut ihan 50km/h nopeutta, vaan vähän yli. Mutta muuten sain kovasti kehuja, että ajoin hyvin ja oon laittanu itelleni hienon auton. Teki mieli sanoa, että näkisit tän sillon, kun tää on pesty ja vahattu ja imuroitu sisältä. Mua suorastaan sanottuna hävetti, että isä oli jättänyt puoliksi syödyn omenan vaihdekepin juureen, auto oli kurasempi kuin koskaan ja likainen sisältä, sekä ulkoa.

Ajettiin ipun kaa vauhdilla kotiin, revittiin jarrupoljin helvettiin ja mä lähdin ajaa lenkkiä. Kävin hakee kaverin kyytiin, ja sitten käyvimme hakemassa lukiolta Röytiön pahanpojan ja Lauran. Pojat oli hirmu mielissään Ladasta, kuulemma pitää Röden itsekin laittaa sellainen. Käytiin ajelemassa maalla kaverin synttäreillä, ja meikä oli ihan liekeissä, kun paineltiin menemään - ilman et ipu on kyydissä!

Illalla sit parin tunnin ajan lenkkiä kaupungissa Lauran ja Jennin kanssa, oli siinä kiuruveenpojilla kattomista, että mikä vitun säilykepurkki se tuo on. Popit toimii ja kevät tulee, aivan mahtavaa!

Duck Sauce - Barbra Streisand

addiktio

On vain muutama asia, jotka ansaitsevat minulta rakastan -maininnan.
Yksi niistä on iki-ihana Dexter.

Muistan sen päivän 5 vuotta sitten, kun katsoin televisiota ja silmiini osui Dexter. Komea Michael C. Hall näyttelemässä sarjamurhaajaa, joka on päivisin verianalyytikko ja öisin sarjamurhaaja, joka siistii Miamin kadut roskista. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, sen jälkeen ei ole ollut paluuta.

Jokainen kausi on ollut yhtä kovaa tykitystä alusta loppuun, joka koukuttaa meikäläisen aina 12 tunniksi ruudun ääreen. Taukoja ei voi olla, pakko nähdä lisää. Kauden loputtua tulee olo, ettei jaksa odottaa vuotta (tai kahta) uusia jaksoja. Silloin katsotaan kertauksena kaikki edelliset kaudet - putkeen.

Alkuperäisesti Dexter on kirja, kuten kaikki parhaimmat elokuvat ja tv-sarjat ovat. Hyllystä löytyy kolme ensimmäistä kirjaa ja kaikki englanniksi. Vielä muutama tunti sitten aamulla olin lukenut vasta ensimmäisen kirjan puoleen väliin. Sitten tuli pakottava tarve lukea se kannesta kanteen. Luettuani kaikki kolme kirjaa olin aivan mykistynyt. Voiko tämä olla näin hyvä? Tahdon lukea sen uudestaan. Ja uudestaan. Tilata loput sarjan kirjat. Lukea ne kannesta kanteen.

Kyllä, Dexter voi olla niin hyvä. The Hurts laulaa: "it feels better than love".
And it really feels.

18,01 vuotta

Meikäpoika on ollut melkoisen hiljainen ladamies viime aikoina, sillä täysi-ikäisyys nappasi meikät mukaansa! Mutta aloittaaksemme edetään vanhimmista uusimpaan.

MINÄ SAIN TEORIAKOKEEN LÄPIIIII!!1 Niin olemattomia pikkuviboja tuli, että käytännössä katsoen puhtaasti. In your face kaikille niille, jotka ette saanu ekalla läpi. :-------) Itse kävin kevariaikoina kahdesti siinä kopissa, ennen kuin meni läpi ja sama "vttu tästä tuu mitään" -fiilis oli myös synttäriaamuna. Ei minua olisi haitannut se kokeen kuseminen, vaan se että se olisi pilannut koko päivän. Nyt ei kuitenkaan ole huolta enää, ajokoe on helppo helppo ja helppo. Jostain syystä se ei ole koskaan jännittänyt ajamista.

Synttäri-iltana tappelimme mamman kanssa minun lahjasta. Itse tahtoisin hänen siunauksensa tatuoinnille (jota ei täysi-ikäisenä tarvita, ettäs äiti tiedät), mutta mamman mielestä vain "vankilakundeilla" on tatuointeja. Yritän ymmärtää tätä vanhan naisen näkökantaa (jonka sanoi Röytiön ex-jämäkkä poika, nykyisin paha poika). Kyllä se lupa vielä tulee, ennemmin tai myöhemmin.

Ei se mitenkään nätti ole, mutta ihan kelpo peli.

Lauantaina Ladailtiin Kuopioon ja ostettiin poppivehkeet!! Helpottaa huomattavasti ratilla hereillä olemista, kun saa korvan juureen bassot jytisemään. Larsassahan ei ole kaittumia tai mahdollisuutta kytkeä tavan autoradiota, joten piti hieman improvisoida. Hankin siis iPodin telakkakaittumiset, johon voin iskeä 8gb musiikkia sisältävän iPodini ja popitella menemään.

Kotimatkalla oli näin lähellä, etten vetänyt liinoja kiinni 100km tuntivauhdista. Mamma yritti soittaa ensin isälleni ja sen jälkeen minulle, mutta kumpikaan meistä ei kuullut puhelimen soivan (Larsa kehrää sen verta kovaa) että äiti oli sanonut kisulleni, että nyt ne varmaan makaa kuolleena jossain tien pientareella. Kun isä sitten huomasi mamman tavoitelleen kuulin keskustelusta vain "kissa kuolleena tienpientareella". Olin jo lyömässä jarrut pohjaan ja huusin ääneen vittusaatanaa, kunnes isä selitti tilanteen: kissa on hengissä, kaikki hyvin ja paina sitä kaasua ennen kuin ollaan tuon rekan alla. Ja minähän poljin kaasupoljinta, mutta Larsa ei oikein tykkää siitä ja murisi minulle ikävästi. :--( (toim.huom. kaasuttimesta lähtee murinaa muistuttava ääni)

miu. <3

Kissani on minulle yhtä tärkeä, kuin jo edes mennyt paras hevosystäväni. Yöllä kammetessa itseäni vihteeltä kotiin ensimmäisenä etsin ympäri taloa ryömien kisuni, jotta se ei jäisi yöksi ulos ja saisin viereeni unikaverin.

Yllä totesin kompuroineeni kotia viihteeltä, silläolin rimpsalla perjantai-iltana, mikä oli ehkä virhe. :--D rapulaa en ole kärsinyt kuin kerran tässä elämässä, yleensä vaan päätä jomottaa ja suuta kuivaa, joten ei lauantai-aamuna painanut mikään muu kuin aivan jumalaton väsymys. Olin valmis menemään nukkumaan jo ennenkuin pääsin aloittamaan viunan tirpomista, joten voitte kuvitella miten parit tequilat asiaan vaikutti. Melkein kävi nukkumatti vierailemassa jo kylillä, mutta selvisin kotiin ja kaaduin suorilta jaloilta sänkyyn. Harmi vain, että sänky oli vielä metrin päässä...