Lastasin Ladani torstaina siiderillä, lonkerolla, aurinkorasvalla, rokkivaatteilla ja festarimielellä, sillä suuntana oli ilosaaaaari! Koko miun -- anteeksi MINUN perheelleni oli ympäristötalkoot, eli neljähenkisen perheenjäsenet ajoivat kolmella autolla Jojensuuhun. Minä Larsalla, sisko Hondalla (mulla on hyvä hondavitsi, mutta ehkä ensi kerralla --) ja mamma ja pappa perhe-Volvolla.
Lähtö tosin oli kysymysmerkillä. Hyvin isolla. Meidän piti lähteä aikaisin ajamaan kohti jojensuuta, jotta keretään käydä grillillä eiku-- toimittaa jotain asioita blaa ja blaa ennenkuin juna från Helsingfors (ei oo menny ruotsin lukemiset hukkaan, Laudatur täältä minä tulen!). Piti käydä pikaisesti mittamassa ilmanpaineet Larsasta. Reissu veny pitkäksi, kun tultiin tulokseen, "joku vittu tässä nyt mättää". Paine ei pysynyt kunnolla renkaassa, joten kumit ulvoen kohti rengasliikettä ja selvittämään että no onko tässä mikkää vai eikö tässä ollu mittään. Sisäkumit vaihtoon ja renkaat ulvoen kohti kotia ja suorilta käsin kohti Pohjois-Karjalaa.
Matka sujui hyvin, tosin katsoin sielu verta itkien, kuinka bensamittari vajosi vajoamistaan, tankkasin uudestaan ja taas se vajosi pohjalukemiin.... Yllätyin kuitenkin positiivisesti, kuinka Larsasta irtos ihan YHDEKSÄNKYMMENENVITUNKILOMETRIN TUNTINOPEUS. Minä olin ihan liekeissä tykittämässä eteenpäin fiiliksellä, että tämähän lentää! Sisko ajoi edeltä nukkuen miltei rattiin ajatuksena päässä "vittu tämä ei edisty ikinä!!"
Rokki oli hyvä. En jaksa spekuloida nyt yhtään bändejä, siekkarit oli minulle paljon melua tyhjästä -bändi, eikä löytynyt mitään superkivoja uusia tuttavuuksia. Sipsit oli kuitenkin hyviä, olut maistui ja majapaikassa oli hyvät lihapiirakat. Me likes. Näin kuitenkin mahtavan hyvän ja loistavan Madness'in. Epäilin, että jaksaako sen ikäiset miehet enää pistää jalalla koreasti ja tuleeko ne rollaattoreilla lavalle vai ei. Ne käveli kuitenkin ihan omin avuin ja keikka oli aika dansadansa!
Vessajonossa kaks jätkää kehu toisilleen, että "mulla on vuoden kasikaks Lada!" toinen oli nohevana takana "mullapa onkii vuoden seitkytkaheksan!!!" ja minä tulin takaa ja totesin vaan, että "VUOS SEITKYTNELJÄ." molemmat oli ostamassa pikku-Larsaa, käskivät panemaan sille hinnan. Sanoin että 12 000€ ja annan avaimet samantien, mutta molemmat oli sitä mieltä että aika kallis Lada.... Totesin vain, että köyhät kyykkyyn ja jatkoin matkaani.
Heti maanantaina aamulla kiidin vihreällä paholaisellani kotiin ja töihin. Se oli sellainen loma se, arki jatkuu taaaaaaas. Matkasta ei muuta, kuin vittu työ bemari-/audi-/volvo-/mitkätahansa kuskit voisitte vittu painaa sinne pieneen kalloonne, että munKIN koslasta irtoo 120km/h jos vaan jaksan puskee sitä eteenpäin. Joten helvettiin sieltä mun takapuskurista roikkumasta!!!!!1 Aijjon suunnitella lapun, johon kirjotan jotain todella fiksua ja liimaan sen Larsan takaikkunaan. Helvete.
Larsa selkeesti tyytyväisenä Jojensuussa.
