Alkumatka sitikassa. Ee oo yhtä hyvät maesemat ku Ladan kyydissä. Kävin navigoimassa toveriani Kuopion keskustassa, joka tuntuu ilmeisen monelle aiheuttavan verenpaineen nousemista. Myönnettäköön, että itsekin olin ensimmäisellä kerralla hieman pallo hukassa, kun ajoin kevarilla sokkeloista keskustaa. Vanhemmathan aina rohkaisevat meitä luoviin ratkaisuihin ongelmatilanteissa, joten pari mutkaa jos tuli oiottua... Ja ei se yksisuuntaista katua väärään suuntaan ajaminen ole niin vakavaa, mitä ne siellä autokoulun penkeillä uskottelee. ;-)
Menomatka meni ihan hyvin (loistavan navigaattorin takia!): "tolppa... tolppa... tolppa ja tolppa. oikee, vasen, minne me oltiin menossa?"
Kotimatkalla saatiin istua kädet ristissä, kun jarrut vähän reistaili ja kuului kummia ääniä takaa. Alina teki paniikkipuhelun isällensä, joka sitten neuvoi Alinaa mitä tehdä ja miten ja kuinka kauan. Lopulta päästiin matkaan, vaikka minun ja takapenkkiläisen naama oli valkea, kun kuski ilmoitti "joo jarruvika ja vähän liukasta". Jonnekin alakertaan... eiku siis yläkertaan kiitosta siitä, että ei antanut meidän mennä penkasta läpi junan alle.
Menomatka meni ihan hyvin (loistavan navigaattorin takia!): "tolppa... tolppa... tolppa ja tolppa. oikee, vasen, minne me oltiin menossa?"
Kotimatkalla saatiin istua kädet ristissä, kun jarrut vähän reistaili ja kuului kummia ääniä takaa. Alina teki paniikkipuhelun isällensä, joka sitten neuvoi Alinaa mitä tehdä ja miten ja kuinka kauan. Lopulta päästiin matkaan, vaikka minun ja takapenkkiläisen naama oli valkea, kun kuski ilmoitti "joo jarruvika ja vähän liukasta". Jonnekin alakertaan... eiku siis yläkertaan kiitosta siitä, että ei antanut meidän mennä penkasta läpi junan alle.
Ps. ipu on kotiutunut hermolomaltaan, huomenna jatkunee Lada -reenit. Ensimmäisenä kaivetaan Lartsa hangesta ylös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti