Ei perussuomalaiselle Suomelle

Otsikossa kaikki viikonlopun fiilikseni kiteytettynä. Odottaakahan vain, kun pääset jakamaan tuntojani viikonlopusta teidän kanssanne. Mutta onneksi minulla on hyviäkin juttuja! Ne sitten vasta viimeiseksi, jotta jokaiselle (eli minulle) jää hyvä mieli.

Meikäpoika Volvon puikossa. En tainnu tykätä, jos tulkitsen ilmeen oikein.

Opettelin ajamaan porukoitteni Volvolla (S60), mutta se ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin luulin. Tai oikeestaan, se oli vähän liiankin helppoa: En tajunnut, että siinä on esimerkiksi ohjaus- ja jarrutehostin ja vrummmmm kun lähdin Ladan jälkeisellä raskaalla kaasujalalla liikkeelle ja sen jälkeen laitoin Ladajarrun pohjaan.... Ipu valitti, että sillä on niskat kipeenä j aminä en tykkänny yhtään ajaa Volvolla. Nyt oon kuitenkin pari kertaa ajettuani joutunut myöntämään, et on se ihan ok auto, mut kyllä se Lada silti potkii sitä persiille.

Lähdin sunnuntai-aamuna hirveellä haipakalla tallille, kun vaihdoin risteyksessä vaihdetta ja käden alta kuului NAPS. Hetken aikaa mietin, että ei oo vttu todellista. Sit nostin kättä ja katoin. Kyllä, se oli todellista. Mulla oli vaihdekeppi kädessä. Kirosin kuin hullu mehtäläinen ja raivosin pää punaisena ja ärsytti ihan suunnattomasti. Just mun tuuria. Vaihdekeppiä on saanut runnoa, kun vaihdelaatikolla ja kytkimellä on jotain synkroblaaaa ongelmaa. Vappuna Larsa menee sit korjaamolle, koska en kuitenkaan ole ajokunnossa pariin..... viikkoon.

Viikonlopun kilpailut meni niin penkin alle, että masenti sunnuntaina jo ihan oikeasti. Vuokraheppa meni kirjaimellisesti kouluradan MILJOONAA. En ole ikinä mennyt niin kovaa kouluradalla, tais mennä laukat nelitahtiseksi ja pidätteet tuotti ongelmaa, hevonen poikitti ja minua hävetti. :--D Ajattelin ensin, että minun on vaikea myödätä lantiolla niin isoon raviaskeleeseen, joka on niin pienellä hevosella. No, minä kun myötäsin lantiolla yhden askeleen niin Silveri oli mennyt jo koko pitkän sivun tuhatta ja sataa. Prosentit 47% eli ei ees läpi ja tuomarikin nauroi minulle, hups.

Tallin hevosen kanssa menin Helppo Beetä ja sain prosenteiksi 56,jotain% ja ärsyttää sikana! Ite mokasin, kun verkkasin liikaa, kun tamma oli verkassa ihan SUPER. Oli keskiravia, keskilaukkaa ja vaikka mitä. Mut sit radalla oltiin pitkänä kuin meksikon pikajuna ja tahdittomia ja löysiä ja hevonen ei koko rataa peräänannossa. Koitin kokoajan pitää ohjat tuntumalla, mikä sai hepan protestoimaan nostamalla päätään (kun kulkee luonnostaan muodossa).

Onneksi estetulokset tällä tammalla oli nollarata, vaikka jäin vielä uusinnassakin vaihtamaan myötälaukkaa ravin kautta.... Hyvä minä. Opettajan piti katsomosta huutaa "UUSINTA MINTTU UUSINTA, ETEENPÄIN!".

Mutta nyt niihin positiivisiin asioihin.

Nynny on kuin ruma ankanpoikanen. <3

Asia 1. josta olen iloinen on se, että nynnykausi on avattu! Nynny on ihan super peli, vaikka kaikki nauraakin sille (ja sanovat mopoksi - ei luoja että PÄNNII! tässä on pikkusen enemmän moottorissa tehoa, kuin kämäsissä mopoissa.) Ipu oli kaivanut Nynnyn talviteloiltaan jostain hangesta ja tuonut kotipihaan. Heti, kun kuulin Nynnyn kehräyksen tunnistin sen. Sitä ei voi olla tunnistamatta, se on semmoinen miniruohonleikkuri tasaisella hyrinällä. Heti oli käytävä ajaa lenkkiä, mutta takarengas on sileä ja lämmöt nousee vähän väliä. Ei uskalla ajaa kauas, jos keittäkin yli matkalle tai rengas lähtee alta.

Asia 2. Oon laihtunut sen verran "Minttu ponikuntoon v. 2015" -projektissani, että kisahousut ei puristanut! Ennen mun valkeat housut ei mahtunut kiinni ja ne puristi enemmän kuin saisi. Nyt ei mitään. Menivät kiinni, eivät puristaneet. Olin niin iloinen, että palkitsin itseni mäkillä. Kohta puristaa taas. ;--)

Asia 3. Kuvauskausi alkaa. Tässä esimakua, pojat näyttää mallia miten hallita vihaa. :--) Mun laatu-sigma toimii sittenkin, vaikka ottikin jokunen kuukausi sitten kolhua. Aluksi epäilin, että on ainakin se on hidastunut, mutta ei - kaipaa vain oikeat olosuhteet. Oon happyhappy!

Asia 4. En enää keksi muuta kuin, että rento lukiojakso ja pääsiäinen ja vappu ja perseet olalle ja tequilaa!

ps. mulla on uus unelma-auto, joka on pakko saada Larsan kaveriks. Kirkkaan keltainen farkku-Lada, pyöreillä lampuilla! Vuosimallia 1979 ja hintaa 1000€. Jos sain nollan vielä tosta hinnasta pois niin hakisin sen. Ja auto siis Tallinnassa, missäs muuallakaan.

Ensi kerralla lupaan tehdä kunnon postauksen, enkä tälläistä "mitä olen tehnyt viime aikoina" skeibaa. Kiitos aamen. Nyt olen purkanut tuntoni teille.