Learning to fly with LADA

Larsa ja isot pojat.

Oon positiivisesti yllättyny amiskan pojista! Larsan piti olla valmis perjantaina klo 15 niin se oli valmis jo klo 12.45 (OHO, OHO!) tää ei ihan varmasti tuu toistuu ikinä, viimeks taisin mm. odottaa kaksi viikkoa ylimääräistä sitä autoa sieltä pois....

Mutta vaihdelaatikko on nyt vaihdettu ja lopputuloksena pirun herkkä auto ja 200€ lasku. Mulla ei tuota ylimääräistä ole muutenkaan nyt liiaksi asti niin vielä kaksvitunsataa euroa siihen päälle. Hyvästi tatuointisuunnitelmille ennen kesää (eli nyt ei ole syytä myöskään päästä rantakuntoon. ;--)).

Perjantaina oltiin melkein tyttöporukalla baarissa, kun oli Katjan synttärit. :--) Oli ihan superkiva ilta, vaikka olin taas perinteisellä "yks jäävesi, kiitos" -linjallani, sillä olin kuskina. Tai olisin ollut, jos kuskattavia olisi ollut.... Vein kuitenkin Riinan ja lapsuuden keppiheppapojan kotiin ja tykittelin ehkä vähän turhan kovaa. Vanha vaihdelaatikko jarrutti autoa jo silloin, kun painoin kytkimen pohjaan. Nyt tykitin mittarissa 80km/h ja aloin hiljentelemään kohti risteystä niin eihän se hiljentänyt paskaakaan. Riina sit vierestä sanoi "niin minttu, se muuten kääntyy tästä" minä kiljahdin naisellisesti ja väänsin rattia siten, että risteysalue tykitettiin vielä ehkä turhankin kovasti läpi.

Tässä tämmönen kiva sateenkaarikuva! :--)

Käytiin me vähän ojan puolellakin. Risteyksessä mistä piti kääntyä oli semmonen fucking big katumaasturi helvetin isoine valoineen. Minä koukkasin kääntyä samalla kun valot sokaisi ja en nähnyt yksinkertaisesti _mitään_. Seuraava asia minkä näin oli oja. :----D minä vaan totesin Riinalle, että "oli muute iha vitun kirkkaat valot" niin Rinsu paniikissa vierestä nauro, että "oli muute iha vitun lähellä tuo oja". Takapenkiltä keppiheppapoika oli sitä mieltä että naiset ei osaa ajaa. Kuulemma seuraavana päivänä oli kertonut Rinsulle, että Minttu ajaa hyvin, mutta oli muotoillut sen sanoessaan ääneen väärin.

Aamulla 4h yöunien jälkeen suunnistin kohti Kuopion heppakisoja kameran kanssa. Törryytin 100km/h mittarissa nopeusnäyttöön niin hyvä ettei leuka loksahtanut sijoiltaan. Todellinen nopeuteni oli 82km/h. Siis kaheksankytvitunkaksvitunkilometriä tunnissa. En käsitä!!1 Ennen on mennyt melkein mittarin mukaan mut entäs nyt?! Eij ole puhettakaan oikein näyttämisestä. Myös bensamittarin kanssa oli kiva "arvaa paljon on bensaa, arvaa paljon on bensaa" -leikki, kun tankkasin 35l tankkiin (hyvästi palkka....) ja bensamittari souti ees takasin täyden ja tyhjän väliä. En käsitä.

Kotimatkalla mietin jo mukavan lämpimiä ajatuksia yöunista ja hetken meinasin jo torkahtaa. Oon kerran urani aikana pilkkinyt Nynnyn puikoissa ja jestas se jäätää sydäntä. Tällä kertaa piristykseksi pää ulos ikkunasta (nopeutena se kaheksankytvitunkaks kilometriä tunnissa) ja hoilasin täysillä Frederikkiä. Ei nukuttanut.

PS. Harjoittelin hurjastelemalla Ladan kanssa lentämään, kun ipu soitti et mökillä on ruokaa. Baanatin miljoonaa mökkitietä pitkin nälkäisenä, enkä muistanut talven aikana tulleitta järkyttäviä routakuoppia. Learning to fly with LADA, indeed.

Aikamoiset blingblingit. Tollasilla dimangeilla voisin tuunata myös Larsan vanteet. Ja nyt kysymys kaikille niille jotka tietää, että istun aaveen.net -sivuston takana. Onko kiinnostusta lukea valokuvablogia, jossa selitän päivän kuvaukset, että missä / miten / millä (menestyksellä) ? Heitä kommentilla jos kiinnostaa. :--)