Jos joku handlaa kielen niin voi tulla ohjeistaa, pistetään vanhat viikatteet tuliteriksi!
Mun on pitänyt jo hetken ajan näyttää mitä löysin Larsasta pääsiäisen aikaan! Auto joka on ollut mulla puolivuotta yllättää silti aina välistä totaalisesti...Eli tässä on kai huoltokirja ja VIIKATTEEN TEROITUSOHJE? Mitähän lie entinen omistaja tehnyt sillä?! (Tästä keksinkin hyvän postauksen aiheen tavaroista mitä meikällä on mukana Larsassa aika usein - next time!)
Jouduin muuten murhaamaan armeijatakkini ja ottamaan naapurinmerkin hihasta pois. Viime aikojen tilanne on ollut hieman kuumottava ja kun multa tultiin koulussa kysymään, että OOTKO OIKEESTI TUOTA MIELTÄ kaivoin hätäisesti I <3 (kok.) - tarran ja iskin sen tähtien päälle. Koulun jälkeen tuhatta ja sataa repimään merkki helvettiin (ja ompelemaan se povariin, voi sit aina tovereille vilauttaa....), kunnes kuumotus niskassa lakkasi. Vitsit sikseen, nyt ei ainakaan tuijoteta murhaavasti kaupassa ja uhkata viedä saunan taakse.
Perjantaina muiden lähtiessä kuuntelemaan jotain ihan nevari petri nygårdia, me otettiin Hetan kanssa niiden porukoiden perheauto ja lähdettiin pilistelemään! Päädyttiin sit vaihtamaan Larsaan, kun timpanlenkki oli ihan solmussa. Kapakan edessä ja kadulla oli jonoa, autoja pitkät letkat ja sitten me. Heta suoriutui hienosti melkoisen tukalista ja tukkoisista tilanteista, mutta kun näin petrin hovikuvaajien ottavan kuvia autoista niin mulle iski jokin palava halu saada Larsa kuviin. Tuhatta ja sataa (muttei silti ylinopeutta) kotikujalle hakemaan red-- eiku green devil ja suunnattiin sitten miljoonaa kohti keskustaa.
Kuten arvata voi, ei päästy kuviin, mutta otettiin Tero pilistelemään meidän kaa. Ensiksi ajeltiin Larsalla timpanlenkkiä ja sit ehotin Hetalle, että tahotko käydä kokeilemassa ajaa tällä. En tiedä oliko fiksu veto vai ei, mutta aika rohkeesti se Larsan puikkoihin tuli. Harmi vain, että mulla ja Terolla ei ollut yhtä paljon rohkeutta olla kyydissä kun minä karjuin bassoäänelläni hoosiannaa ja takaa kuului isä meidän rukousta. Heta vaan nauroi ja painoi kaasua samalla kun veivas rattia. Aika hyvin se meni loppujenlopuksi noin ekaa kertaa Hetan ollessa Ladamies! Tosin liikenteeseen en ois ehkä laskenut minun Larsalla....
Loppuilta ajeltiikin sit Hetan perhefarkulla, jonka omat bassot oli sen verran kyseenalaiset, että takapenkiltä ilmestyi beatboxaaja. Mutta hyvä auto ja hyvin Heta ajoit. ;--) (tosin se kaistanvaihto risteysalueella, aijaijaijai....) Kotiin pääsin sit corollacarinacorsan kyydillä, jossa saatiin tervehtiä valontuojia ilolla. Ai mitennii ei valot toimi?
Tää on ilmeisesti vanha huoltovihko. Harmittaa, kun en osaa lukea näitä niin en tiedä mitä nää leimat on. :--(
Jouduin muuten murhaamaan armeijatakkini ja ottamaan naapurinmerkin hihasta pois. Viime aikojen tilanne on ollut hieman kuumottava ja kun multa tultiin koulussa kysymään, että OOTKO OIKEESTI TUOTA MIELTÄ kaivoin hätäisesti I <3 (kok.) - tarran ja iskin sen tähtien päälle. Koulun jälkeen tuhatta ja sataa repimään merkki helvettiin (ja ompelemaan se povariin, voi sit aina tovereille vilauttaa....), kunnes kuumotus niskassa lakkasi. Vitsit sikseen, nyt ei ainakaan tuijoteta murhaavasti kaupassa ja uhkata viedä saunan taakse.
Perjantaina muiden lähtiessä kuuntelemaan jotain ihan nevari petri nygårdia, me otettiin Hetan kanssa niiden porukoiden perheauto ja lähdettiin pilistelemään! Päädyttiin sit vaihtamaan Larsaan, kun timpanlenkki oli ihan solmussa. Kapakan edessä ja kadulla oli jonoa, autoja pitkät letkat ja sitten me. Heta suoriutui hienosti melkoisen tukalista ja tukkoisista tilanteista, mutta kun näin petrin hovikuvaajien ottavan kuvia autoista niin mulle iski jokin palava halu saada Larsa kuviin. Tuhatta ja sataa (muttei silti ylinopeutta) kotikujalle hakemaan red-- eiku green devil ja suunnattiin sitten miljoonaa kohti keskustaa.
Kuten arvata voi, ei päästy kuviin, mutta otettiin Tero pilistelemään meidän kaa. Ensiksi ajeltiin Larsalla timpanlenkkiä ja sit ehotin Hetalle, että tahotko käydä kokeilemassa ajaa tällä. En tiedä oliko fiksu veto vai ei, mutta aika rohkeesti se Larsan puikkoihin tuli. Harmi vain, että mulla ja Terolla ei ollut yhtä paljon rohkeutta olla kyydissä kun minä karjuin bassoäänelläni hoosiannaa ja takaa kuului isä meidän rukousta. Heta vaan nauroi ja painoi kaasua samalla kun veivas rattia. Aika hyvin se meni loppujenlopuksi noin ekaa kertaa Hetan ollessa Ladamies! Tosin liikenteeseen en ois ehkä laskenut minun Larsalla....
Loppuilta ajeltiikin sit Hetan perhefarkulla, jonka omat bassot oli sen verran kyseenalaiset, että takapenkiltä ilmestyi beatboxaaja. Mutta hyvä auto ja hyvin Heta ajoit. ;--) (tosin se kaistanvaihto risteysalueella, aijaijaijai....) Kotiin pääsin sit corollacarinacorsan kyydillä, jossa saatiin tervehtiä valontuojia ilolla. Ai mitennii ei valot toimi?
Tää on ilmeisesti vanha huoltovihko. Harmittaa, kun en osaa lukea näitä niin en tiedä mitä nää leimat on. :--(
nohnoh:D piikkuvikoja tuo kaistanvaihto.....
VastaaPoistamut vähä mä nauroin tälle!:D pikkuveliki katto jo että mitä mä hekotan tässä koneella!: D
t. heta