Lartsa on ihan ok kauppakassi. Mukana menossa siperianukko.Perjantaina treenit Ladalla nostatti verenpainetta. Isukki tuli hakemaan mua koulusta ja ongelmat alkoivat jo lukionmäessä, kun auto lähti valumaan alaspäin - käsijarru päällä. Minä tahtosin nyt kehittää kikkakolmosen, jonka avulla selviäisin inssin mäkilähdöistä. Kevarilla tehdessäni inssiä se nimittäin teetettiin juuri lukionmäessä, joka on varmasti yksi jyrkimpiä mitä Iidenistä löytää. Oisko jelppaajaa?
Ei kuitenkaan rusikoitu kenenkään autoa uuteen uskoon, ja matka jatkui. Meikällä oli pyhätakki päällä, jossa mun ladon kokoiset hartiat eivät yksinkertaisesti mahdu liikkumaan suuntaan, eikä toiseen. Puhumattakaan siitä, että olisin voinut kääntää rattia yhtä ripeästi, kuin tarvetta olisi. Jatkoin matkaa sitten t-paita päällä.
Ohimo alkoi pullistua, kun mokailin itse liikenneympyrässä siten, että auto ei inahtanut metriäkään: sammuili putkeen varmaan 6 kertaa, ja hirmu letka autoja perässä... Aina kun sain paikan, johon olisin mahtunut, niin auto sammui kun ryssin kytkimen ja vaihteen jajaja kaiken? Nyppi muuten minuakin tuolta taikaraivon puolelta ja teki mieli työntää koko auto suohon ja juosta itse perässä.
Hevosvoimat kuitenkin perjantaina oli aika super - kiitos Caritalle! Oltiin Hannan kanssa aivan varmoja, että teit niin hyvää työtä torstaina että se kannatteli vielä minunkin ratsastaessani. Meillähän piti olla esteharjoituksia, mutta alkutunnista tehtiin parit avot ja laukkakiemurat. Minun piti tarkista useampaan kertaan, että istun oikean kopukan selässä, koska tavallisesti höslä ja käsille painava kaveri oli kevyt kuin höyhen, tehden pienillä avuilla oikeita juttuja niin kuin pyydettiinkin.
Esteet olikin sitten "yks, kaks, kol... OHO, se hyppäs jo." Ehkä siis pysyn vain kouluratsastajana.
Ei kuitenkaan rusikoitu kenenkään autoa uuteen uskoon, ja matka jatkui. Meikällä oli pyhätakki päällä, jossa mun ladon kokoiset hartiat eivät yksinkertaisesti mahdu liikkumaan suuntaan, eikä toiseen. Puhumattakaan siitä, että olisin voinut kääntää rattia yhtä ripeästi, kuin tarvetta olisi. Jatkoin matkaa sitten t-paita päällä.
Ohimo alkoi pullistua, kun mokailin itse liikenneympyrässä siten, että auto ei inahtanut metriäkään: sammuili putkeen varmaan 6 kertaa, ja hirmu letka autoja perässä... Aina kun sain paikan, johon olisin mahtunut, niin auto sammui kun ryssin kytkimen ja vaihteen jajaja kaiken? Nyppi muuten minuakin tuolta taikaraivon puolelta ja teki mieli työntää koko auto suohon ja juosta itse perässä.
Hevosvoimat kuitenkin perjantaina oli aika super - kiitos Caritalle! Oltiin Hannan kanssa aivan varmoja, että teit niin hyvää työtä torstaina että se kannatteli vielä minunkin ratsastaessani. Meillähän piti olla esteharjoituksia, mutta alkutunnista tehtiin parit avot ja laukkakiemurat. Minun piti tarkista useampaan kertaan, että istun oikean kopukan selässä, koska tavallisesti höslä ja käsille painava kaveri oli kevyt kuin höyhen, tehden pienillä avuilla oikeita juttuja niin kuin pyydettiinkin.
Esteet olikin sitten "yks, kaks, kol... OHO, se hyppäs jo." Ehkä siis pysyn vain kouluratsastajana.
Kyseinen kaveri reeneissä kanssani elokuussa 2010.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti