mikosta naiseksi

Yleisen trendin mukaan kerron jotain päivästäni naisena eiku siis prinsessana eiku --. Jos menee turhaksi pälinäksi tämä teksti niin skipatkaa, olkaa hyvä!

Meikäpojan herätys oli perjantaiaamuna klo 5 aamulla mikä tökki silleen iha vähän... Kampaaja-aika oli kuitenkii vasta aamu kuuden pintaan, kun se alkuperäisesti olisi ollut jo aamuyöllä neljältä. Taisi kuitenkin minun silmät pullistua sen verta päästä ajan kuullessani, joten sain sen onneksi vasta kukon laulun aikaan!

Meikä valssaamassa, kiitos kuvasta Niina Mäkinen!

Iso kiitos kampaajalle ja meikkaajalle, jotka parhaansa mukaan yrittivät loihtia Mikosta Minttua. Ihan hyvin yritys onnistui, koska tullessani tanssijaisiin kaverit käveli ohi moikkaamatta. Olin jo sillä mielellä, että sviidu mitä skeibaa kun kaveritkaan moikkaa, mutta väittivät jälkeenpäin etteivät tunnistaneet. Selityksiä on monenlaisia. ;---)

Rytkyni ja naamani kokonaisuudessaan, mukana myös lainaparin tanssisalin aulasta.

Kuitenkin tanssit meni ihan semihyvin, jalat huuti hoosiannaa ja kuvista jälkikäteen huomasin, että näytän ihan EMÄNNÄLTÄ. Muut tyttöset ovat hoikkia ja kauniita, ja minä näytän ihan pyylevältä pylväältä. + pikkuviboja olisin voinut korjata, esim. se että naamani oli ruskea verrattuna muuhun vartaloon, hanskat olivat liian lyhyet jajaja. kengät hiertivät useamman vesikellukan jalkaan.

Iltanäytöksen jälkeen oli tanssijaiset, joissa tanssitin iskää ja huvitti kovasti sen kommentti yhdestä pojasta, joita porukat uskoo vävykokelaaksi ja ainakin toivoisivat sen olevan... Ipu vaan kommentoi että "ON ON JÄMÄKKÄ POIKA ON" minä sit totesin siihen, että "niin, tuossa se sinun takana tanssii'. Sitten isä katto hetken ja totes "on on kyllä jämäkän näkönen".

Jatkoja ennen meikä meinas vähä uuvahtaa kotiin ja kyssyin useamman kerran, että onko pakko lähtee. Seuraava kompastuskivi oli vaatteet, kun mitään ei löytyny ja mikään löytynyt ei mahtunut päälle... Sisko sit tuunas mut pikapikaa, laitattamalle mulle sen itseelleen tekemän t-paidan / tunikan / mekon joka oli minulle mekko. Rytky kurottiin isän työvyöllä kiinni ja kahmittiin korut mamman lippaasta. Harmi, ettei kukaan kerennyt napata kuvaa, menis varmaan siskon portfolioon. Ihan loppuun asti ei asua mietitty, sillä ulkona oli se -30 pakkasta ja minulla vaan sukkahousut, ohut kesäpaita ja villakangastakki. :--D

Jatkot kuitenkin olivat onnistuneet ja mukavat (niin kauan kuin niitä kesti), tack för alla! Jatkojen jatkot oli sit serkkutytön luona mut sit loppukii jo oma pelikunto.

Mielestäni päivän onnistunein kuva, ei aina tarttee näyttää edustavalta, eihän?