vihaan sinua maailma.

Koko viikonloppu on ollut ihan suoraan arsesta, mikään ei oo onnistunut (ei sillä että mitään olisin edes yrittänyt eiku --).

Kävin liikuttamassa mun kivaa vuokraeläintä viikonlopun ja molempina päivinä tuli sama tyhjä fiilis päähän, että mitäs helvettiä mä nyt sitten tekisin. Pyörin kuin puolukka Ainon pilussa saamatta mitään aikaan ja sitten teen vain jotain peruskuviota. Mulla pitäs varmaan olla tosi himmeet visiot selkäännoustessani, mitä lähden suorittamaan, jotta saisin edes jotain tehdyksi.

Eräänä aamuna päätin rueta anorektikoksi, kunnes tajusin vaa'an olevan viallinen....

Toiseksi minun "Mikko ponikuntoon" -kuuri meni eilen jotenki iha harakoille. Ensiksi pyysin karkkia mammalta, kun kävi maitokaupassa. Sain jonkun epämääräisen pussin ja lopulta ei edes karkit maistunut vaan silti ahdoin ne kaikki suuhuni ja olin vielä tyytyväinen. Illalla porukat toi sydänkohtaus-pitsaa ja sitäkin hirmu tyytyväisenä mätin menemään. Sunnuntaiaamuna sitten nyppi ja paljon.

Kolmannekseen, ja tämän blogin kannalta kiinnostavin, käytiin ajelemassa Lartsalla ja noooooooo. Kokoajan sain kuulla, että en käännä tarpeeksi aikasin vaan annan auton liukua liian kauan suoraan ja en kaasuta tarpeeksi, auto meinaa sammua ja AAAAAAARGH.

Aikani jaksoin kuunnella ihan nöyränä, mutta sitten sisällä vähän kuohahti ja no. Siinä meni se maltti ja tyyneys seuraavaksi tunniksi kun ohimo päästä pullistuneena poljin kaasua lattialautoihin asti. Oli ilmeisesti aika optimaalinen sivuluisukeli, kun Lartsa potkas vauhdilla takaa melkein ympäri asti ja minä en kehdannut kiukultani edes suoristaa autoa vaan annoin sen mennä hyvän matkaa sivuluisua ennenkuin suoristin ja polkaisin uudestaan kaasua, jolloin Lartsa tunnollisesti potkaisi toisellekin puolelle. Oottakaa vaan siellä timpan parkissa, takavedolla on ihmeen hyvä luisutella vauhdilla parkkiksen yli.

Kotona sitten isälle olin vähän nolona, kun räjähtelin teinitytön tavoin, mutta ei ylpeys antanut periksi että olisin sen voinut sen ääneen sanoa. (Käy isi lukee se täältä, en minä kovin tahallani ole räjähtävää sorttia mutta tämä temperamentin määrä....) Sanoin sitten, että tulevina päivinä ajetaan säässä kuin säässä vaikka muulilla ajotunnit. Mulla itselläni ei riitä itseluottamus Ladailuun, mikäli ajan vaan kerran viikkoon, koska se on ihan totta uskokaa tai älkää, vaikea tapaus. Ihan niin kuin minäkin.

Kuninkaallisten valtaistuimet.