liukastelua

Meillä oli liukkaan ajo tiistaina!

Lartsa oli ihan liekeissä heti aamusta, kun käytiin nakkaa mamma töihin. En tiedä luuleeko se, että olen sokea vai tyhmä, kun se joka kerta sanoo "VARO TUOTA AUTOA!!!". Kolme kertaa voi sen sanoa, sitten lentää ulos. Mamma sanoi kolmannen kerran ja meikällä räjähti. Mikään ei ärsytä niin paljoa, kun takapenkiltä tulee "HERRANJUMALAAA VARO TUOTA PYÖRÄILIJÄÄ TUOLLA PYÖRÄTIELLÄ!!1" ja oletuksena on aina se, että minä olen ajamassa suoraan surman suuhun, ja mamma ei pääse esittelemään uutta laukkuaan töihin. Minä en vie sitä minnekään enää koskaan, jos tää ylenpalttinen varottelu jatkuu. Usko äiti, olen iso tyttö ja osaan ajaa autoani itse.

kiitos Jeesus bensan hinnasta.

Mutta asiaan, käytiin ajoradalla hurjastelemassa jäällä. Aluksi näytettiin video, kuinka autot pyöri jarrujen lukkiutuessa ympäri peilillä ja olin varma, että Lartsa on katollaan metässä, kun ruettiin harjotusta tekemään. Pitoa oli kuitenkin paljon (ehkä jopa liikaa), joten kaikki meni hyvin! Nopeutta pystyi pitämään about 70km/h joka tehtävässä, ja silti jarrutusmatkat olivat lyhyitä ja pysähdykset nopeita. Kaikki tehtävät oli ihan huippuja, meikän lemppari oli jarrutus + väistö. Kaarrejarrutuksella olin varma et ollaan katollaan jossain metässä, kun Lartsallahan nää mutkat tunnetusti on kevyt peräisyyden aikaa...

Olin ensin sillä fiiliksellä, että poljen Lartsan piloille harjoituksissa, mutta äkkiä pääsin ajamisen makuun: luisuteltiin metsätiellä perä heittäen ja vedettiin käkkäreitä. Olin ihan liekeissä ja sisäinen rallikuskini heräsi oikeasti. Poljin kaasua ehkä liiankin innokkaasti, kun kaasuttimesta kuului vähän väliä syvä "murrrrrrrrrr." Tahtoisin kovin ajaa rallia vanhalla Mossella (for dummies), mutta jotenkin musta tuntuu, että en loppupeleissä uskaltaisikaan... Kyllä mä uskallan kaasua painaa ja viilettää kovaa keskellä tietä, mutta kun ei koskaan voi tietää millon se maitorekka on poikittain tiellä ja siihen kun pamahtaa Minttu Lartsalla niin aiai. Eli suljetulla ja tutulla tiellä uskaltaisin varmasti ajaa niin kovaa, kun auto antaisi periksi. Kaveri jolta Lartsa ostettiin Tallinasta ajoi vanhalla Mossella kilpaa ja oli autoa myymässä. Olisikohan vielä markkinoilla? Ruman auton kehtaisikin pistää peltoralliin, mutta ei Lartsaa. Se on liian hieno peli sinne.

Tulin kotiin ja Lartsa oli paskasena poikittain pihalla. Hmm?

Löysin muuten itelleni synttärilahjan! Haluan tämän auton pihaani kivasti nakottamaan. Ei, minulla ei ole Lartsaa väheksyviä ajatuksia, mutta aamulla oli sellainen olo, että minä tahdon keräillä vanhoja itäautoja. Minua harmittaa paljon, että tällä hetkellä olen opiskelija ja kun olen oikeasti varoissani 15 vuoden päästä ovat jo kaikista vanhimmat itäautot ruostuneita säilykepurkkeja tai kalliimpia kuin asunto. Vanhat autot muutenkin rocks, enkä ole koskaan ymmärtänyt uusien urheiluautojen viehätystä (eikös tämä nyt olekin aika ruma?) vaikka isä sanoikin, että ferrari ei oo koskaan ruma. Jos olisin rikas mies, niin minulla olisi jokainen klassikkoauto pihassa.

Lartsa on hääkuvissa mukana lauantaina. Kuvasta voitte päätellä pitääkö se pestä ennen kuvien ottoa vai ei... Tarkotuksena ois myös vahata autoa kiiltävämmäksi ja kromata raudat, mutta koska iki-ihana Suomen kevät kuraisi ne jo matkalla kuvauspaikalle, mietin asiaa kolme kertaa. Pyöreät pölykapselit laitetaan piilottamaan rumat talvirenkaat, ja sisusta imuroidaan ja putsataan muutenkin. Ootan lauantaita, et pääsen touhuilemaan pihalle! Ainiin ja ottamaan kuvat. Olen salaa tyytyväinen, että Lartsaa kysyttiin niihin, enkä tohtinut edes miettiä asiaa sopiiko se isälle (sillä sehän se joutuu sen sinne ajamaan). Onhan se nyt pirun makeeta, kun mun auto on hääkuvassa.