Viime päivät on vain satanut ja satanut ja satanut. Tää kuva on otettu kesän ekassa ukkosessa, jonka Larsa rohkeasti kesti taivasalla. :---)
Mikään ei ole parempaa kuin loma. Vihaan kesää, vihaan aurinkoa ja vihaan lonkan vetämistä, mutta ideana LOMA on mahtava. Tänä kesänä käyn mm. provinsissa ja toteutan Ladalla retken Pohjois-Suomeen. :---) can't wait.
Eilen minulle soitti joku puhelingallupintekijä. Jätkä kyseli aikansa lehtien lukutottumuksista ja muusta yhtä tärkeästä. Sitten se kysyi, että onko taloudessasi autoja. Minä ajattelin, JES, 8millin lottovoitto kun ei tarttee jauhaa enää lehdistä. Paikasin sille, että "joooooo no ite oon kaheksantoistavee ja auto on nelkytvee, että joooooo on käytettynä". Luurin päässä tuli hiljasta, kunnes kuulu "ootsä tosissas?" mä vaa että joojoo, todellakin oon. Pitkään meni, kunnes alko heittää läppää autoista ja sitten kysy, että minkä merkkinen mun kosla on. Olin hirmu mielissäni, kun sain ilmottaa että Lada on merkki. Tuli kolmas pitkä hiljaisuus ja sit se alko vähän huvittuneesti "oikeesti Lada? siis ihan aikuustioikeesti Lada? Kusetatko sää nyt?" mähä tietysti kielsin kaiken ja heitin "et ikinä arvaa minkä värinen tää on, nimittäi kirkkaanvihree!!!". Sain lisää huvittuneisuutta aikaan ja kohta se jo totes puhelimeen "vitut mää näitä kysymyksiä jaksa, hyvää päivänjatkoa sulle ja sun Ladalle!"
Muuten elo on sujunut varsin leppoisasti. Yksi aamu ajaessani koulua kohti mietin, että miksi tuo auto kokoajan hidastelee ja miksi kuski tuijottaa minua. Tajusin, että sehän oli musta pyöreälamppuinen Larsa, jonka puikoissa oli ikivanha patu. Vilkutin iloisesti takaisin, mutta en saanut takaisin mulkaisua enempää. :--(
Ps. mulla on toinen, ei niin kauheen verbaalisesti vuodatettu, blogi tässä.
Eilen minulle soitti joku puhelingallupintekijä. Jätkä kyseli aikansa lehtien lukutottumuksista ja muusta yhtä tärkeästä. Sitten se kysyi, että onko taloudessasi autoja. Minä ajattelin, JES, 8millin lottovoitto kun ei tarttee jauhaa enää lehdistä. Paikasin sille, että "joooooo no ite oon kaheksantoistavee ja auto on nelkytvee, että joooooo on käytettynä". Luurin päässä tuli hiljasta, kunnes kuulu "ootsä tosissas?" mä vaa että joojoo, todellakin oon. Pitkään meni, kunnes alko heittää läppää autoista ja sitten kysy, että minkä merkkinen mun kosla on. Olin hirmu mielissäni, kun sain ilmottaa että Lada on merkki. Tuli kolmas pitkä hiljaisuus ja sit se alko vähän huvittuneesti "oikeesti Lada? siis ihan aikuustioikeesti Lada? Kusetatko sää nyt?" mähä tietysti kielsin kaiken ja heitin "et ikinä arvaa minkä värinen tää on, nimittäi kirkkaanvihree!!!". Sain lisää huvittuneisuutta aikaan ja kohta se jo totes puhelimeen "vitut mää näitä kysymyksiä jaksa, hyvää päivänjatkoa sulle ja sun Ladalle!"
Muuten elo on sujunut varsin leppoisasti. Yksi aamu ajaessani koulua kohti mietin, että miksi tuo auto kokoajan hidastelee ja miksi kuski tuijottaa minua. Tajusin, että sehän oli musta pyöreälamppuinen Larsa, jonka puikoissa oli ikivanha patu. Vilkutin iloisesti takaisin, mutta en saanut takaisin mulkaisua enempää. :--(
Huomenna jabatalkoita jämäköitten ja riuskojen nuorten miesten kanssa, menopelinä totta kai Larsa.
Ps. mulla on toinen, ei niin kauheen verbaalisesti vuodatettu, blogi tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti