"Minttu sä kirjotat liian harvoin joten ala kirjottaa, koska sun blogi on ainut kelvollinen blogi koko maailmassa"
Nyt mie muutan tapojani. Mie siis postaan tännään. En tiiä postaanko huomenna, postaanko ens viikolla vai enää koskaan. Mut nyt mie postaan. Miksi minä en sitten postannu aiemmin? No ei minun elämässäni sattunut mitään jännää. Tai oikeestaan sattui, kun minun koko maailma kääntyi ylösalaisin kuukausi sitten ja universumi kusi täysin päin näköä. Nyt minä kannan ikuista muistoa selässäni, joka on tatuoitu ihooni kaiken tämän jälkeen, tarkoituksenaan suojelella minun selustaani ja kertoa symboliikallaan omaa tarinaansa. Muuta en vaahtoo, sen vain sanon että Larsaan tämä ei liity.
Larsa piti talvitaukoaan miettien elämäänsä autotallissa kahden ja puolen viikon ajan. Se oli ilmeisen hyvin nukkunut talviuntaan sillä välin kun minä rietastelin menemään toisessa parisuhteessa ilman estoja. Tasaista, mutta silti elämyksellistä kyytiä minulle tarjosi isin silmäterä, eli Volvo S60. Automaattilaatikolla oleva katu-uskottavuuden floppaaja perheauto. Mutta silti hyvillä bassoilla varustettu radiollinen yksilö. Löytyi lämpöpuhallinta sisällä, lämmittäjä, sekä mukava ja turvallinen ajoasento. Eli Volvo on oikeastaan kaikkea sitä mitä Larsa ei ole. Larsa puolestaan on antaa kaiken sen, mitä Volvo ei pysty koskaan tarjoamaan. Eli helvetinmoista rispektiä ja tekemisen makua ajamiseen.
Eilen lähestyessäni vanhaa rakkauttani osoitti se minulle että hommaan tarvitaan nyt vähän enemmän kun herkkyyttä ja lässytystä. Ikkunat olivat jäätyneet autotallissa uinuvaan Larsaan aukiasentoon. Ensin kuumailmapuhaltimella jäät ikkunoiden välistä pois ja sitten tulta perään. Starttas vasta tovin kaasua poljettuani ja hiisattuani. Poistuessani talvipesältä Lada kuitenkin kertoi että parisuhteemme on ajautumassa ojaan. Hirveää suditusta, perän heittämistä, pitojen kadottamista, kömpelöä ohjausta ja ilman radiota. Muutaman kilometrin matka vei ikuisuuden hiljaisuudessa.
Kotiin tullessani teki mieli heittäytyä polvilleen ja suudella maata tai oikeastaan vieressä olleen Volvon renkaita. Oma Larsa saa nyt hytistä hyytävässä kylmyydessä ilman takkia tai lämmitystä tietäen paikkansa Volvon ja autotallin välissä. Tätä varmaan on parisuhteessa se, kun osapuolet lähtevät erkanemaan toisistaan. Pitää kysyä ipulta millon se hankkii uuden auton. Oon Volvon perijätär.
En tajjuu mikä ihmisiä naurattaa, jos ne näkee Larsan tän näkösenä tien reunassa.
Larsa piti talvitaukoaan miettien elämäänsä autotallissa kahden ja puolen viikon ajan. Se oli ilmeisen hyvin nukkunut talviuntaan sillä välin kun minä rietastelin menemään toisessa parisuhteessa ilman estoja. Tasaista, mutta silti elämyksellistä kyytiä minulle tarjosi isin silmäterä, eli Volvo S60. Automaattilaatikolla oleva katu-uskottavuuden floppaaja perheauto. Mutta silti hyvillä bassoilla varustettu radiollinen yksilö. Löytyi lämpöpuhallinta sisällä, lämmittäjä, sekä mukava ja turvallinen ajoasento. Eli Volvo on oikeastaan kaikkea sitä mitä Larsa ei ole. Larsa puolestaan on antaa kaiken sen, mitä Volvo ei pysty koskaan tarjoamaan. Eli helvetinmoista rispektiä ja tekemisen makua ajamiseen.
Eilen lähestyessäni vanhaa rakkauttani osoitti se minulle että hommaan tarvitaan nyt vähän enemmän kun herkkyyttä ja lässytystä. Ikkunat olivat jäätyneet autotallissa uinuvaan Larsaan aukiasentoon. Ensin kuumailmapuhaltimella jäät ikkunoiden välistä pois ja sitten tulta perään. Starttas vasta tovin kaasua poljettuani ja hiisattuani. Poistuessani talvipesältä Lada kuitenkin kertoi että parisuhteemme on ajautumassa ojaan. Hirveää suditusta, perän heittämistä, pitojen kadottamista, kömpelöä ohjausta ja ilman radiota. Muutaman kilometrin matka vei ikuisuuden hiljaisuudessa.
Kotiin tullessani teki mieli heittäytyä polvilleen ja suudella maata tai oikeastaan vieressä olleen Volvon renkaita. Oma Larsa saa nyt hytistä hyytävässä kylmyydessä ilman takkia tai lämmitystä tietäen paikkansa Volvon ja autotallin välissä. Tätä varmaan on parisuhteessa se, kun osapuolet lähtevät erkanemaan toisistaan. Pitää kysyä ipulta millon se hankkii uuden auton. Oon Volvon perijätär.
En tajjuu mikä ihmisiä naurattaa, jos ne näkee Larsan tän näkösenä tien reunassa.
Toi banneri :O meinas tippua leuka lattialle, hieno!
VastaaPoistaKiitti! Joku hevosihmisten vihreiltä sivuilta taiteili mulle bannerin, missä oli Larsa muokattu pyörimään. Se banneri ei ihan istunut värimaailmaan eikä sivuille niin tein sitten oman version. :)
VastaaPoista