30. toukokuuta 2011

Väsynyttä menoa


En oo jättänyt Larsaa monesti mun koulun eteen. Tänään oli poikkeus. :--)

Huhuhuuu, pitkä viikonloppu on takana ja ei ristus ku väsyttää. Olin siis vahtimassa, että hepat nukkuu rauhassa ja kukaan ei karkaa jaboistaan perjantai-lauantai ja lauantai-sunnuntai väliset yöt. Uni oli siis katkonaista ja kevyttä, sekä sitä oli liian vähän. Päivät kuvasin ja kun kuvailut loppui niin alkoikin jo vahtiminen.... Nooo, muutenhan tää ois ollu piece of cake, mutta maanantai aamuna psykologian koe jääsi sydäntä. Nukahdin sunnuntaina kotiin päästyäni, heräsin seuraavana aamuna klo 4 lukemaan -- tai siis nukahtamaan uudelleen.



Nukuin katkonaiset hetkeni kuitenkin ihan jees mökissä, jonka pihaan Lada oli kuin tehty! Lähtiessäni pois itänaapurit olivat ottamassa kuvaa ruma ökyautostaan ja niitä kovasti nauratti, kun ajoin Larsalla ohi. Pitäisihän niiden nyt oman maansa autoa arvostaa... vai miten se meni!

Launataina tuli ihan pirusti vettä, rakeita, salamoita ynnämuuta tosi hauskaa, jos olet hevosen selässä. Otin videota ja seistä nakotin siis peltikaton alla. Älä kuuntele tätä äänet täysillä, koska muuten saatan karjasta sun korvat hajalle. :---)



PS. Ai mitenniin väsyttää? Tämän myötä unta palloon,
herättäkää minut juhannuksena.

PPS. Pääni humisee tyhjyyttä kirjoittelemisen suhteen,
rohkaise mistä kirjoittaisin
- kiitos!

24. toukokuuta 2011

Pojat, se ois loma


Viime päivät on vain satanut ja satanut ja satanut. Tää kuva on otettu kesän ekassa ukkosessa, jonka Larsa rohkeasti kesti taivasalla. :---)

Mikään ei ole parempaa kuin loma. Vihaan kesää, vihaan aurinkoa ja vihaan lonkan vetämistä, mutta ideana LOMA on mahtava. Tänä kesänä käyn mm. provinsissa ja toteutan Ladalla retken Pohjois-Suomeen. :---) can't wait.

Eilen minulle soitti joku puhelingallupintekijä. Jätkä kyseli aikansa lehtien lukutottumuksista ja muusta yhtä tärkeästä. Sitten se kysyi, että onko taloudessasi autoja. Minä ajattelin, JES, 8millin lottovoitto kun ei tarttee jauhaa enää lehdistä. Paikasin sille, että "joooooo no ite oon kaheksantoistavee ja auto on nelkytvee, että joooooo on käytettynä". Luurin päässä tuli hiljasta, kunnes kuulu "ootsä tosissas?" mä vaa että joojoo, todellakin oon. Pitkään meni, kunnes alko heittää läppää autoista ja sitten kysy, että minkä merkkinen mun kosla on. Olin hirmu mielissäni, kun sain ilmottaa että Lada on merkki. Tuli kolmas pitkä hiljaisuus ja sit se alko vähän huvittuneesti "oikeesti Lada? siis ihan aikuustioikeesti Lada? Kusetatko sää nyt?" mähä tietysti kielsin kaiken ja heitin "et ikinä arvaa minkä värinen tää on, nimittäi kirkkaanvihree!!!". Sain lisää huvittuneisuutta aikaan ja kohta se jo totes puhelimeen "vitut mää näitä kysymyksiä jaksa, hyvää päivänjatkoa sulle ja sun Ladalle!"

Muuten elo on sujunut varsin leppoisasti. Yksi aamu ajaessani koulua kohti mietin, että miksi tuo auto kokoajan hidastelee ja miksi kuski tuijottaa minua. Tajusin, että sehän oli musta pyöreälamppuinen Larsa, jonka puikoissa oli ikivanha patu. Vilkutin iloisesti takaisin, mutta en saanut takaisin mulkaisua enempää. :--(

Huomenna jabatalkoita jämäköitten ja riuskojen nuorten miesten kanssa, menopelinä totta kai Larsa.

Ps. mulla on toinen, ei niin kauheen verbaalisesti vuodatettu, blogi tässä.

21. toukokuuta 2011

haastetta kehiin


Suosikkipaikkasi: On / oli rakkaan Murren selässä nakottaminen. Pennusta asti kävin harjottelemassa hevosmiestaitoja ja lenkkeilemässä tamman kanssa. Uiminen oli aina ihan huippua! Ikävä on kova, Murre tuli minulle 8 vuoden aikana parhaaksi kaveriksini ja me molemmat oltiin aina yhtä iloisia toisemme näkemisestä. Hevosia tulee ja hevosia menee, mutta yksi jää aina mieleen.
Murre RIP 29.7.1985-8.1.2011
.


1. Mitä laulua lauloit viimeksi? Missä lauloit?
- Franz Ferdinand - This Boy:n "I wanna car, I wanna car yeeeeah" samalla kun katselin myytäviä Larsoja Vironmaalla. JA LÖYSIN!!!! On tää pojat oikee helmi. Ipu ehotti että myytäisiin minun Larsa ja hankittaisiin tuo, mutta jostain syystä en innostunut. Ehkä syksyllä, kun palkka tulee. Ehkä ei.

2. Sano jotain positiivista sellaisesta asiasta, josta et pidä.
- Heitittepä pahan. En pidä oikein mistään ja tuon sen esille... hmmm, selvästi? No okei, en tykkää omista ongelmistaan jauhavista. Kiesus että nyppii kun joku alkaa vinkumaan, että voivoivoi kun on kaikkee sitä ja tätä ja tuota ja hamsterin kaima delas eilen. Okei, jos sun käsi katkes niin ilmota se asenteella "shit happens, käsi katkes" ja jatka toiseen aiheeseen. En kestä kuunnella tunti-/päivä-/viikkotolkulla, kuinka jotain dramaattista on tapahtunu. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Ja se hyvä puoli on siinä, että sillon en koe olevani velvollinen millään tavalla kuuntelemaan. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

3. Lempilainaus (repliikki tms.) esim. TV-sarjasta, elokuvasta tai kirjasta.
- En käytä lainauksia, muuta kuin äidinkielen tekstitaitovastauksissa. Oon huono heittämään johonkin läppään, jonkun muun kuin Timo Soinin kommentteja. Mutta ikuisesti messengerin mietelauseena ollut "when you absolutely positively got to kill every motherfucker in the room. accept no subtitutes." enkä oo mikään vinoristinen maiharijalkainen, vaan vannoutunut Tarantino -fani, senkin moukat jotka luulivat toisin.

4. Jos saisit olla mikä tahansa eläin päivän ajan, mikä olisit ja miksi?
- Olisin mies eiku--. En nyt tahtois vastata tähän mitään kissa/koira/liibalaaba, mut vastaan silti että kissa. En tosin mikä tahansa karvahattu vaan oma kissani, jotta oikeasti tietäisin mikä on sen pahan tuijotuksen takana. Eikö se oikeesti arvosta mun hellyyttä sitä kohtaan, kun kantelen sitä pitkin maita ja mantuja vai onko se sen rakastava ilme? Vastauksia, joihin en koskaan saa kysymksiä. Eiku toisinpäin.

5. Mikä on lempivaatteesi/-vaatekappaleesi? Kuvaile se mahdollisimman tarkasti.
- Löysät umbron verkkarit. Saatu vuosia sitten jalkapallojoukkueen riveissä seisoessani. Maailmat parhaimmat jalassa, jotka on lämpimät talvella ja viileät kesällä. Musta väri on simppeli yhdistää kaikkeen mahdollisiin (eli normivaatteisiin; ruutupaitaan ja tennareihin). Pitäisi jostain löytää samanlaiset, kun nämä ovat tulleet vähän tiensä päähän. Chillaan näissä kaupungissa, koulussa, tallilla, kuvaamassa, töissä.... "Oikeista" vaatteista mun lemppari on pikkutakit, joilta saan hartiat ja ryhdin. :--)

6. Jos saisit pitää vain yhden aistisi (tunto-, kuulo-, maku-, haju-, vai näköaisti) minkä pitäisit ja miksi?
- Pahapaha. Ottaisin varmaan näön, koska silti pystyisin toimittamaan melko normaalisti valokuvaamistani ja Larsailua. Kuuloaistista luovun muutenkin vuosia muita aikaisemmin käänteässäni volat kaakkoon ja yhdistämällä siihen Larsan ulvovan moottorin ja tuulen suhinan ikkunatiivisteistä.

7. Lempikirjasi ja miksi? Mistä löysit kyseisen kirjan?
- Hohohoho, äiti tahtoo et vastaan tähän "ruotsin kielioppikirja :---)" mutta en vastaa. Mulla on monia kirjoja, jotka on lukenu ne kerran ja ollut ihan myyty, että "JES TÄÄ ON MAHTAVA". Virheen teen lukiessani ne toisen kerran, jolloin ne on täyttä skeibaa. Arvostan eniten sarjakuvia, Fingerporia (P. Jarla) ja Raakaa Lihaa (M. Cannon). Fingerpori ei oo niin kummallinen, kuin Raakaa Lihaa, mikä tekeekin ed. mainitusta mahtavan. Myös Vincent van Goghin Kirjeitä veljelleni on törkeen hyvä. Parasta mustaa huumoria tahattomasti kirjotettuna jätkän epäonnisesta elämästä. Ja kirjavinkin sain historianopettajaltani.

8. Mikä elokuva tai TV-sarja kuvaisi sinun elämääsi? Kenen roolia sinä esittäisit?
- Kaunarit. Ja olisin totta kai Ridge. Tai sitten en. Totuus; ei ole olemassa sellaista leffaa, joka kuvaisi mun elämää, sillä mikään tuotantoyhtiö ei olisi tehnyt niin tylsää rainaa.

9. Muokkaa joku tunnettu sanonta omiin tarpeisiisi sopivaksi.
En näe mitään syytä muuttaa "Think locally, fuck globally" ajatusta. Tosin, kun asun kurjuuden ilmentymisen kaupungissa se voisi olla "Think globally, fuck Iisalmi".

10. Omena vai muovipussi? Miksi?
- No muovipussi. Omenat on pahoja, niistä jää kädet ja leuka ihan tahmaseks ja ne kuoret jää hampaitten väliin siten, ettei niitä saa kaivettua sieltä omin avuin ulos. Muovipussi on huomattavasti monikäyttösempi, sitä voi pitää tyynynä, lakananan, roskapussina, kantaa kaljat rannalle, tuhota ympäristön, tukehduttaa itsensä....


Hienoin tunne, mitä sinulla on koskaan ollut: En löytänyt yhteen kuvaavaa kännikuvaa eiku--. Voittaminen on aina kivaa, oon kilpaillut kohta..... vai yli? 5 vuotta ja ruusukkeita mulla ei oo just ollenkaan (21 kpl), jotenjoten. Yleensä sijoitus / voitto tulee niin jymy-yllätyksenä, että se voittaa tunteissa ensimmäisen palkinnon. En ole pro ja jännitän niin pirusti kisatilannetta, että monesti oma suoritukseni sotkeutuu jännitykseen. Voittoruusukkeita minulla on kaksi, joista toinen oli niin lottovoitto, ettei järkeä. :--)

19. toukokuuta 2011

Sataa sataa ropisee



Ei mitään uutta paratiisissa.
Ensi viikolla lomaaaaaaaaaaaaaa, jau!

paitsi että:
- Kävin hammaslääkärissä, josta tuli lasku.
- Vakuutusyhtiöltä tuli kirje, joka sisälsi laskun.
- Kotisivuntilan tarjoaja otti yhteyttä, toimittaen laskun.
- Käytin Larsaa korjaamolla, kotiin tuli kallis lasku.
- Larsa ei kulje pyhällä hengellä, eli laskuista jääneet sentit menee tankkiin.
=
tarviin rahaa.

15. toukokuuta 2011

Learning to fly with LADA


Larsa ja isot pojat.

Oon positiivisesti yllättyny amiskan pojista! Larsan piti olla valmis perjantaina klo 15 niin se oli valmis jo klo 12.45 (OHO, OHO!) tää ei ihan varmasti tuu toistuu ikinä, viimeks taisin mm. odottaa kaksi viikkoa ylimääräistä sitä autoa sieltä pois....

Mutta vaihdelaatikko on nyt vaihdettu ja lopputuloksena pirun herkkä auto ja 200€ lasku. Mulla ei tuota ylimääräistä ole muutenkaan nyt liiaksi asti niin vielä kaksvitunsataa euroa siihen päälle. Hyvästi tatuointisuunnitelmille ennen kesää (eli nyt ei ole syytä myöskään päästä rantakuntoon. ;--)).

Perjantaina oltiin melkein tyttöporukalla baarissa, kun oli Katjan synttärit. :--) Oli ihan superkiva ilta, vaikka olin taas perinteisellä "yks jäävesi, kiitos" -linjallani, sillä olin kuskina. Tai olisin ollut, jos kuskattavia olisi ollut.... Vein kuitenkin Riinan ja lapsuuden keppiheppapojan kotiin ja tykittelin ehkä vähän turhan kovaa. Vanha vaihdelaatikko jarrutti autoa jo silloin, kun painoin kytkimen pohjaan. Nyt tykitin mittarissa 80km/h ja aloin hiljentelemään kohti risteystä niin eihän se hiljentänyt paskaakaan. Riina sit vierestä sanoi "niin minttu, se muuten kääntyy tästä" minä kiljahdin naisellisesti ja väänsin rattia siten, että risteysalue tykitettiin vielä ehkä turhankin kovasti läpi.


Tässä tämmönen kiva sateenkaarikuva! :--)

Käytiin me vähän ojan puolellakin. Risteyksessä mistä piti kääntyä oli semmonen fucking big katumaasturi helvetin isoine valoineen. Minä koukkasin kääntyä samalla kun valot sokaisi ja en nähnyt yksinkertaisesti _mitään_. Seuraava asia minkä näin oli oja. :----D minä vaan totesin Riinalle, että "oli muute iha vitun kirkkaat valot" niin Rinsu paniikissa vierestä nauro, että "oli muute iha vitun lähellä tuo oja". Takapenkiltä keppiheppapoika oli sitä mieltä että naiset ei osaa ajaa. Kuulemma seuraavana päivänä oli kertonut Rinsulle, että Minttu ajaa hyvin, mutta oli muotoillut sen sanoessaan ääneen väärin.

Aamulla 4h yöunien jälkeen suunnistin kohti Kuopion heppakisoja kameran kanssa. Törryytin 100km/h mittarissa nopeusnäyttöön niin hyvä ettei leuka loksahtanut sijoiltaan. Todellinen nopeuteni oli 82km/h. Siis kaheksankytvitunkaksvitunkilometriä tunnissa. En käsitä!!1 Ennen on mennyt melkein mittarin mukaan mut entäs nyt?! Eij ole puhettakaan oikein näyttämisestä. Myös bensamittarin kanssa oli kiva "arvaa paljon on bensaa, arvaa paljon on bensaa" -leikki, kun tankkasin 35l tankkiin (hyvästi palkka....) ja bensamittari souti ees takasin täyden ja tyhjän väliä. En käsitä.

Kotimatkalla mietin jo mukavan lämpimiä ajatuksia yöunista ja hetken meinasin jo torkahtaa. Oon kerran urani aikana pilkkinyt Nynnyn puikoissa ja jestas se jäätää sydäntä. Tällä kertaa piristykseksi pää ulos ikkunasta (nopeutena se kaheksankytvitunkaks kilometriä tunnissa) ja hoilasin täysillä Frederikkiä. Ei nukuttanut.

PS. Harjoittelin hurjastelemalla Ladan kanssa lentämään, kun ipu soitti et mökillä on ruokaa. Baanatin miljoonaa mökkitietä pitkin nälkäisenä, enkä muistanut talven aikana tulleitta järkyttäviä routakuoppia. Learning to fly with LADA, indeed.


Aikamoiset blingblingit. Tollasilla dimangeilla voisin tuunata myös Larsan vanteet. Ja nyt kysymys kaikille niille jotka tietää, että istun aaveen.net -sivuston takana. Onko kiinnostusta lukea valokuvablogia, jossa selitän päivän kuvaukset, että missä / miten / millä (menestyksellä) ? Heitä kommentilla jos kiinnostaa. :--)

11. toukokuuta 2011

Sinkutisinkuti


Ikävä omaa Larsaa. :--(

Larsa on huollossa, jossa katotaan et missä sviidussa mättää, kun vaikka painaisit kytkintä niin silti saat repiä vaihdetikkua kaksin käsin. Tää on ollu on-to-do-list aika kauan, mutta se on aina venyny ja vanunu eteenpäin, koska minä tunnetusti vihaan liikuntaa. Oikeastaan hikoilua. Joten en ole tahtonut luopua Larsasta viikon ajaksi.

Maanantaina ipu vei Larsan huoltoon ja meitsille lankes pyöräilyvuoro. En tiedä oliko se vai vatsatauti suurempi syy mulle jäädä kotiin lusmuilemaan koulusta, koska ei napannut yhtään polkea pyörällä. Kaikki yritti, että siellä on tosi nätti sää ja puissa on lehdet ja lässynlässyn mee kouluun. Ajattelin, että vitut ja jäin kotiin potemaan pahaa oloani. (niille jotka ei minua tunne niin voin kertoa, että mulla on uskomaton koulumotivaatio ja uskomattomat tunnontuskat, jos joudun olemaan pois.)

Perjantaina olisi tarkoitus saada oma säilykepurkkini kotiin taas ja parempi olisi. Mietin jo huomenna soittavani ennakkoon "vitun runkut missä mun auto?!!!" -puhelun, koska parempi olisi että minulla olisi auto viikonloppuna. Pitäisi päästä Kuopioon katsomaan heppakisoja molempina päivinä. Toki porukoiden auto olisi aika rakkaus tähän paikkaan, mutta jostain syystä en jaksa uskoa että saisin sen molempina päivinä. No, jos en saa niin pämppään pään täyteen lauantaina. :--) Perjantai-illan oon kuskina, mutta jos en saa autoa niin kyyditsen sit varmaan polkupyörän ritikalla -- not.

Ps. oon tekemässä Iltalehteen muistelmia Ladasta (siis ovat toimituksesta pyytäneet Ladajuttuja ja -kuvia, ei siis vain minulta) mutta minähän haluan etusivulle ja sassiin. ;) Pitäisikö siis tehdä jotain tosi repäisevää (ajaa jonkun merkkimiehen yli Larsalla?) vai pysyä perustylsistä jutuista (alennan Ladamiesten keski-ikää 60 vuodella, miten ois etusivunjuttu?). Liian suuria valintoja, joten olen avoin ehdotuksille.


Mittarilukema n. 4000km sitten. :--)

7. toukokuuta 2011

Perjantaipilikset


Jos joku handlaa kielen niin voi tulla ohjeistaa, pistetään vanhat viikatteet tuliteriksi!




Mun on pitänyt jo hetken ajan näyttää mitä löysin Larsasta pääsiäisen aikaan! Auto joka on ollut mulla puolivuotta yllättää silti aina välistä totaalisesti...Eli tässä on kai huoltokirja ja VIIKATTEEN TEROITUSOHJE? Mitähän lie entinen omistaja tehnyt sillä?! (Tästä keksinkin hyvän postauksen aiheen tavaroista mitä meikällä on mukana Larsassa aika usein - next time!)

Jouduin muuten murhaamaan armeijatakkini ja ottamaan naapurinmerkin hihasta pois. Viime aikojen tilanne on ollut hieman kuumottava ja kun multa tultiin koulussa kysymään, että OOTKO OIKEESTI TUOTA MIELTÄ kaivoin hätäisesti I <3 (kok.) - tarran ja iskin sen tähtien päälle. Koulun jälkeen tuhatta ja sataa repimään merkki helvettiin (ja ompelemaan se povariin, voi sit aina tovereille vilauttaa....), kunnes kuumotus niskassa lakkasi. Vitsit sikseen, nyt ei ainakaan tuijoteta murhaavasti kaupassa ja uhkata viedä saunan taakse.

Perjantaina muiden lähtiessä kuuntelemaan jotain ihan nevari petri nygårdia, me otettiin Hetan kanssa niiden porukoiden perheauto ja lähdettiin pilistelemään! Päädyttiin sit vaihtamaan Larsaan, kun timpanlenkki oli ihan solmussa. Kapakan edessä ja kadulla oli jonoa, autoja pitkät letkat ja sitten me. Heta suoriutui hienosti melkoisen tukalista ja tukkoisista tilanteista, mutta kun näin petrin hovikuvaajien ottavan kuvia autoista niin mulle iski jokin palava halu saada Larsa kuviin. Tuhatta ja sataa (muttei silti ylinopeutta) kotikujalle hakemaan red-- eiku green devil ja suunnattiin sitten miljoonaa kohti keskustaa.

Kuten arvata voi, ei päästy kuviin, mutta otettiin Tero pilistelemään meidän kaa. Ensiksi ajeltiin Larsalla timpanlenkkiä ja sit ehotin Hetalle, että tahotko käydä kokeilemassa ajaa tällä. En tiedä oliko fiksu veto vai ei, mutta aika rohkeesti se Larsan puikkoihin tuli. Harmi vain, että mulla ja Terolla ei ollut yhtä paljon rohkeutta olla kyydissä kun minä karjuin bassoäänelläni hoosiannaa ja takaa kuului isä meidän rukousta. Heta vaan nauroi ja painoi kaasua samalla kun veivas rattia. Aika hyvin se meni loppujenlopuksi noin ekaa kertaa Hetan ollessa Ladamies! Tosin liikenteeseen en ois ehkä laskenut minun Larsalla....

Loppuilta ajeltiikin sit Hetan perhefarkulla, jonka omat bassot oli sen verran kyseenalaiset, että takapenkiltä ilmestyi beatboxaaja. Mutta hyvä auto ja hyvin Heta ajoit. ;--) (tosin se kaistanvaihto risteysalueella, aijaijaijai....) Kotiin pääsin sit corollacarinacorsan kyydillä, jossa saatiin tervehtiä valontuojia ilolla. Ai mitennii ei valot toimi?


Tää on ilmeisesti vanha huoltovihko. Harmittaa, kun en osaa lukea näitä niin en tiedä mitä nää leimat on. :--(

5. toukokuuta 2011

PROVINSSIROCK

AAAAA. Teen aivan paskoja postauksia nykyään, mutta tää on pakko jakaa teidän kanssa. IHAN USKOMATONTA. Maailman mahtavin The Capital Beat tulee Provinssiin ja arvatkaa mitä? Meikä on niiiiin siellä!

Meitsiä innostaa: Sound Explosion Band, Jukka poika, The Capital Beat, Pariisin Kevät, Avenged Sevenfold, Pendulum, Volbeat, The Sounds, Uusi Fantasia, Jätkäjätkät ja DJ Shadow. Tummennetut on rakkautta. Ooon aivan tajuttoman innoissani, can't wait!

Jotain parhautta, enää 42 päiväääää!



The Capital Beat - Cry for me


Uusi Fantasia ft. Freeman - Liian myöhään



Pariisin Kevät - Painovoimaa (Korkeushyppääjän rakkaus)

4. toukokuuta 2011

Zhiguli / VAZ / Lada



Tää on melkein kuin meikän auto, mut ei ihan. :--)
Liikunallista vaihtoehtoa tarjoaa myös meikän oma Larsa, joka menee huoltoon tarkoittaen sitä, että meikä pistää pyörällä sinkuttaen eteenpäin.

3. toukokuuta 2011

tuitui



Kattokaa mittee myö löyvettiin Anskun kaa!

Se on kai (pelto)myyrä, en minä oikein tiijä mikälie jyrsijä. Hirmu kesy ja kiltti kaveri, äpösti kisakentän vierellä heinää, kun bongasin sen. Ensin myö hiivittiin kuin ninjat, että saahaan fotot ennenkuin otus säikkyy meitä, mutta myö päästiin iha lähettäisyydelle tuijjottelemaan, että mikäs helevetti se tuo on. Se lähti pari kertaa karkuun, mutta tuli heti takaisin äpöstämään lisää. Rohkea rotan syö, mutta myö vaan ongittiin se kämmenelle paria fotoa varten. Ylleensähhä mää näen näetä raadeltuna ja puoliksi syötynä, kun rakas kissani Tahvo raahaa niitä minulle lahjaksi.

Ps. kuvauskausi on avattu, tuloksena jännetupintulehdus oikeessa käessä. Mun fotoilulaitteet painaa rapiat 3kg ja pidän paskasti niistä kiinni. Eilen oli +2 astetta ja tuuli ihan maan perkeleesti. Kätöset tietysti paljaana ja meikän reumaattiset ranteet otti tuulesta osakseen. Lopputuloksena auts.


Nikon D200 + Sigma 70-200mm/f2.8 <3

1. toukokuuta 2011

Kaksoisolento


Oma säilypurkki. :---(

Oltiin eilen kaljalla! Jalat näyttää siltä, että oon esitellyt akrobatiaa Iisalmen yössä ja kävin osittaisesti heittämässä myös talviturkin joessa (lue: olin menossa kuselle ja luiskahdin jokeen....) Mutta hyvä ilta, tosin oli aikamoista tuskaa jonottaa kapakssa kaksivitunkymmentäminuuttia juomaa. Populaa oli siis ja se on Iidenille aika harvinaista.

Mutta aamulla ipu löysi mainoksen vanhojen autojen näyttelystä keskustassa. Hetken mielijohteesta lähdettiin tsekkaamaan, mikä oli tilanne museoautoissa. Kun päästiin perille niin meikän sydäntä kylmäs. Katsoin, että Larsa on varastettu, mutta tajusin istuvani oman Larsani vänkärinä.

Multa kesti pitkään, varmaan 10min tajuta että siellä oli toinen samanlainen. Toinen kirkkaan vihree Lada Iisalmessa. Viis vuotta uudempi, jonka aikana Lada oli vähän uudistanut mallia. Mutta siis. Se väri. Kuinka kaunis se olikaan ja kuinka sen kromipinnat kiilti. Sisältä tää ei ollut ihan yhtä hieno, kuin meikän Lartsake mutta jeesus sitä ulkokuorta. Minä oon aina kuvitellu, että minun Larsa on hieno, mutta nykyään se tuntuu ruostuneelta säilykepurkilta.

Potkiskelin vähän tän Lartsan omistajan renkaita niin se kertoi, että se oli kaksi vuotta sitä rakentanut. Tässä vaiheessa ajattelin, että thänk god ostin itse autoni siinä kunnossa, kuin se onkin. Mut jestas, että se oli saanut aikaan hienoa jälkeä. Museorekisterissä, pirun magee peli eikä missään ruostetta.

Minäkin tahdon sellaisen auton.