rakastan sinua maailma.

Siinä missä viikonlopponi oli suoranaista perseraiskausta oli tämä päivä aivan mahtava, vaikka pitkän kouluviikon ennen lomaa aloittikin! Meikäpoika on ollut happyhappyjoyjoy koko päivän, vaikka aamusta nappaili herätä todellisuuteen.

Pääasiallisesti päiväni on ollut mahtava näpäkän autoni ansiota. Ei ole jämäkkä niinkuin naapurinpoika, mutta näpäkkä! Pidettiin ajoreeniä isän kanssa ja minähän olen, vaatimattomasti, loistava taskuparkkeeraaja. Aikasemmin idea taskuparkista inssissä on saanu vaihdekäden vapisemaan ja kaasujalan tärisemään. Tänään kuitenkin kokeiltiin ensimmäistä kertaa kuinka notkeesti Lartsa heittäytyisi parkkiin ja jumalauta, minähän tiesin heti mitä tehdä ja olin aivan täydellinen suorittaja heti alusta. Isäkii rohkastu sanomaan kaksi kehusanaa ja minua vallan hämmensi asia, joten pääsin ylpeyden tuomasta häpeästä toteamalla "kirjasta luin useampaan kertaan" ja silti salaisesti hymyilin suunpielestäni.

Tänään kuitenkin oli astetta liukkaampi keli ja niinhän me jäätiin takavetosella autolla mäkeen kiinni. Minä vaan jäin ihmettelemään että mikä vittu tuli kun auto ei liikkunut ja isä suu vaahdossa alotti että "kytkin kytkin kytkin nyt kevyesti varovasti!!!1" hetken mietittyäni kumpi on oikea ja kumpi vasen, päästiin sittenkin eteenpäin. Onneksi ipu tiesi mitä tehdä, minä varmaan olisin vaan istunu kuskin paikalla että jaa eikö tämä lähekkää vetämään. Tästä päädyttiin harjottelemaan mäkilähtöjä ja ei sammuttu! Oon ylpee Lartsasta, eilinen puhuttelu meni siis hyvin perille.

Ladailun parhaita puolia on, että saan jengin hymyilemään (ja osoittelemaan itseäni) ja moikkauksia autoilijoilta, koska kevarin kanssa kukaan itseään kunnioittava motoristi ei tervehdi minua takaisin. Lartsan kanssa saan vilkuttaa jokaikiselle ja kaikki moikkaa!

Ps. Tässä kylässä on useampikin Ladamies, how nice!

Biisin tunnistajalle mainetta ja kunniaa!

vihaan sinua maailma.

Koko viikonloppu on ollut ihan suoraan arsesta, mikään ei oo onnistunut (ei sillä että mitään olisin edes yrittänyt eiku --).

Kävin liikuttamassa mun kivaa vuokraeläintä viikonlopun ja molempina päivinä tuli sama tyhjä fiilis päähän, että mitäs helvettiä mä nyt sitten tekisin. Pyörin kuin puolukka Ainon pilussa saamatta mitään aikaan ja sitten teen vain jotain peruskuviota. Mulla pitäs varmaan olla tosi himmeet visiot selkäännoustessani, mitä lähden suorittamaan, jotta saisin edes jotain tehdyksi.

Eräänä aamuna päätin rueta anorektikoksi, kunnes tajusin vaa'an olevan viallinen....

Toiseksi minun "Mikko ponikuntoon" -kuuri meni eilen jotenki iha harakoille. Ensiksi pyysin karkkia mammalta, kun kävi maitokaupassa. Sain jonkun epämääräisen pussin ja lopulta ei edes karkit maistunut vaan silti ahdoin ne kaikki suuhuni ja olin vielä tyytyväinen. Illalla porukat toi sydänkohtaus-pitsaa ja sitäkin hirmu tyytyväisenä mätin menemään. Sunnuntaiaamuna sitten nyppi ja paljon.

Kolmannekseen, ja tämän blogin kannalta kiinnostavin, käytiin ajelemassa Lartsalla ja noooooooo. Kokoajan sain kuulla, että en käännä tarpeeksi aikasin vaan annan auton liukua liian kauan suoraan ja en kaasuta tarpeeksi, auto meinaa sammua ja AAAAAAARGH.

Aikani jaksoin kuunnella ihan nöyränä, mutta sitten sisällä vähän kuohahti ja no. Siinä meni se maltti ja tyyneys seuraavaksi tunniksi kun ohimo päästä pullistuneena poljin kaasua lattialautoihin asti. Oli ilmeisesti aika optimaalinen sivuluisukeli, kun Lartsa potkas vauhdilla takaa melkein ympäri asti ja minä en kehdannut kiukultani edes suoristaa autoa vaan annoin sen mennä hyvän matkaa sivuluisua ennenkuin suoristin ja polkaisin uudestaan kaasua, jolloin Lartsa tunnollisesti potkaisi toisellekin puolelle. Oottakaa vaan siellä timpan parkissa, takavedolla on ihmeen hyvä luisutella vauhdilla parkkiksen yli.

Kotona sitten isälle olin vähän nolona, kun räjähtelin teinitytön tavoin, mutta ei ylpeys antanut periksi että olisin sen voinut sen ääneen sanoa. (Käy isi lukee se täältä, en minä kovin tahallani ole räjähtävää sorttia mutta tämä temperamentin määrä....) Sanoin sitten, että tulevina päivinä ajetaan säässä kuin säässä vaikka muulilla ajotunnit. Mulla itselläni ei riitä itseluottamus Ladailuun, mikäli ajan vaan kerran viikkoon, koska se on ihan totta uskokaa tai älkää, vaikea tapaus. Ihan niin kuin minäkin.

Kuninkaallisten valtaistuimet.

aa bee cee kissa kävelee

Voisiko nuha ja kuume ja yskä ja kipeä olo hävitä änyyteeNYT?

Olen viimeiset kolme päivää katsonut televisiosta naistenkanavilta kaikenmaailman "Gok tuunaa" -formaatit ja sehän on saanu tuunata brittiemäntiä ihan olan takaa. Mutta jännä, miten ns. naistenkanavalla mainokset on täynnä lapsia, huolenpitoa ja hymyjä. Miesten mainokset on täynnä alastomia naisia ja autoja. Jotka myös toimivat paremmin, kuin edellä mainitut mainokset.

Kuumeen huono puoli on, että en ole...
a) Käynyt ratsastamassa 2 viikkoon !!!1 ennen ratsastin melkein joka päivä niin entäs sitten nykyisin... Käyn silloin tällöin vääntymässä hevosen selkään ja totean, että oonpas minä kangistunu kun ei jalkakaan enää nouse. Ensi viikolla sitten pidän hirmu himmeitä reenailuja.

b) Ladaa ei ole ajettu kuin viimeksi maanantaina, minun toimesta! Lada tuli siis korjaamolta kotiin ilman uusia lommoja, mutta en käsitä, ihanku entisiä lommoja olisi maalattu siellä..... Joko olen vainoharhainen, tai sitten siellä viime kerralla lommon lyönyt paniikissa miettinyt omaa parastaan ja iskenyt maalia kylkeen.
Jarru kuitenkin toimii nyt ja käytiin ajelee ihan menestyneesti ipun kaa alkuviikosta. Meinasin ajaa yhden auton kylkeen, muttei se nyt niin vaarallista ole. ;--) Otin 100km/h nopeuden ja rupesin miettimään oliko tämä nyt oikeasti järkevä ostos. Kuitenkin päästiin melkein ehjänä kotiin ja Lartsa ainakin, mikä on pääasia.

Viikonloppuna sitten pittää kyllä harjoitella ihan reippahasti ajelua, sillä voi pojat voi pojat, enää on kuukaus!!!!

Lartsa on tässä kuvassa aamupalalla.

mikosta naiseksi

Yleisen trendin mukaan kerron jotain päivästäni naisena eiku siis prinsessana eiku --. Jos menee turhaksi pälinäksi tämä teksti niin skipatkaa, olkaa hyvä!

Meikäpojan herätys oli perjantaiaamuna klo 5 aamulla mikä tökki silleen iha vähän... Kampaaja-aika oli kuitenkii vasta aamu kuuden pintaan, kun se alkuperäisesti olisi ollut jo aamuyöllä neljältä. Taisi kuitenkin minun silmät pullistua sen verta päästä ajan kuullessani, joten sain sen onneksi vasta kukon laulun aikaan!

Meikä valssaamassa, kiitos kuvasta Niina Mäkinen!

Iso kiitos kampaajalle ja meikkaajalle, jotka parhaansa mukaan yrittivät loihtia Mikosta Minttua. Ihan hyvin yritys onnistui, koska tullessani tanssijaisiin kaverit käveli ohi moikkaamatta. Olin jo sillä mielellä, että sviidu mitä skeibaa kun kaveritkaan moikkaa, mutta väittivät jälkeenpäin etteivät tunnistaneet. Selityksiä on monenlaisia. ;---)

Rytkyni ja naamani kokonaisuudessaan, mukana myös lainaparin tanssisalin aulasta.

Kuitenkin tanssit meni ihan semihyvin, jalat huuti hoosiannaa ja kuvista jälkikäteen huomasin, että näytän ihan EMÄNNÄLTÄ. Muut tyttöset ovat hoikkia ja kauniita, ja minä näytän ihan pyylevältä pylväältä. + pikkuviboja olisin voinut korjata, esim. se että naamani oli ruskea verrattuna muuhun vartaloon, hanskat olivat liian lyhyet jajaja. kengät hiertivät useamman vesikellukan jalkaan.

Iltanäytöksen jälkeen oli tanssijaiset, joissa tanssitin iskää ja huvitti kovasti sen kommentti yhdestä pojasta, joita porukat uskoo vävykokelaaksi ja ainakin toivoisivat sen olevan... Ipu vaan kommentoi että "ON ON JÄMÄKKÄ POIKA ON" minä sit totesin siihen, että "niin, tuossa se sinun takana tanssii'. Sitten isä katto hetken ja totes "on on kyllä jämäkän näkönen".

Jatkoja ennen meikä meinas vähä uuvahtaa kotiin ja kyssyin useamman kerran, että onko pakko lähtee. Seuraava kompastuskivi oli vaatteet, kun mitään ei löytyny ja mikään löytynyt ei mahtunut päälle... Sisko sit tuunas mut pikapikaa, laitattamalle mulle sen itseelleen tekemän t-paidan / tunikan / mekon joka oli minulle mekko. Rytky kurottiin isän työvyöllä kiinni ja kahmittiin korut mamman lippaasta. Harmi, ettei kukaan kerennyt napata kuvaa, menis varmaan siskon portfolioon. Ihan loppuun asti ei asua mietitty, sillä ulkona oli se -30 pakkasta ja minulla vaan sukkahousut, ohut kesäpaita ja villakangastakki. :--D

Jatkot kuitenkin olivat onnistuneet ja mukavat (niin kauan kuin niitä kesti), tack för alla! Jatkojen jatkot oli sit serkkutytön luona mut sit loppukii jo oma pelikunto.

Mielestäni päivän onnistunein kuva, ei aina tarttee näyttää edustavalta, eihän?

sisäinen amikseni heräsi

Kävin eilen ja tänään vähän satuilemassa omiani kokeisiin, kun motivaatio on ihan jostain tosi tosi tosi syvältä nyt. Kiinnostaa vaan vanhojen tanssit, jatkot ,ja se että ei oo enää ku reilu kk ja räjähtääääääääääää!

Loppuviikosta olin ihan intona, koska Provinssissa on tänä vuonna ihan törkeen kova setti juuri niitä bändejä, joista pidän. Ilosaari oli hivenen pettymys tarjonnaltaan, mutta se johtuu ihan vain siitä, että meikäpoika on vielä niin babyface (elä sisko sua sydäriä, kyllä ne sielun veljet on ihan ok). Ollaan lähdössä porukalla molempiin, Lartsalla. Kyytiin mahtuu vielä molempiin reissuihin kolme suurta persoona, joita ei haittaa turvavöiden puuttuminen ja kuuma auto. Bensarahojahan sitten maksellaan, mutta jos viis lähtee messiin niin ei siitäkään nyt paljoa tule. Tulokkaat valitaan sitten pankkitilien sisällöön mukaan.

Itselläni on vieläkin hieman yllätyksenä, että tanssin vanhoissa. En itseasiassa ollut tanssimassa, mutta äiti oli varannut kampaamoajan vuotta aikaisemmin ja yläasteen aikainen sopimus parini kanssa piti, joten piti käydä kolttukaupoilla ja vetästä joku rytky päälle. Itseasiassa olen ihan tyytyväinen rytkyyni, sehän jopa näyttää minulta ja kampaus on juuri sitä mitä hain. Siitä ehkä sitten kuvia joskus.

Meikäpoika pari vuotta takaperin, kun oli kommee keesi ja olemattomat venytykset
++ vvooi mitkä pullaposket mulla on tässä kuvassa.

En ole mikään tyttömäinen tyttö, päinvastoin. Ehkä kuvaa jo tarpeeksi hyvin, jos minua sanotaan Mikoksi, Migeliksi ja Blues Brothers -tytöksi? En voisi liputtaa minkään tyylin nimeen, sillä puen päivän fiiliksen mukaan. Yleensä mennään flanellipaidalla, printti t-paidalla sekä farkuilla (tosin Lartsalla ajoon meikällä on ihan omat kuteet, niistä sitten joskus lisää!). Mielummin hiihdän pipo päässä ja kuluneissa tennareissa sillä tunnen ne omakseni, toisin kuin hameessa tai korkkareissa. Hiukset pidän irokeesillä, mutta viime aikoina se on jäänyt kun on pitänyt kasvattaa onnetonta lettiäni hieman, että saisin jonkun kampauksen... Silti katson kyllä peiliin, ennenkuin lähden kouluun tai maitokauppaan, vaikka joku voisi luulakin minua hulttioksi ja ulkonäöstään välittämättömäksi heinähatuksi.

Mutta asiaan (minä en jaksa syynätä tyyliäni, kolttuani, vaatteitani...)! Käytiin ajelemassa tänään Karin ja Tuiren kaa ja nyt tulin siihen tulokseen, että Lartsaan tarvitaan ihan oikeesti kunnon poppivehkeet. Tällä hetkellähän kuuntelen tuulen suhinaa tiivisteistä, kun nopeus ylittää 60km/h. Katselin kaiuttimia, jotka saisi liitettyä iPodiin, jonka kautta vois popittaa just sitä mitä mieli tekee. Ei ollut pahoja hintoja gigantissa, 40e ihan semihyvä kaiutin. Tosin toimii sormiparistoilla, joten tulee kalliimmaksi sitten ajan kanssa. Toisaalta, Lartsassa ei ole minkäänlaisia kaiuttimia, joten niiden asennus se vasta olisi iso lommo palkkakuittiin.

Lartsa menee huomenna korjaamolle ja sitä ennen kuvataan auto joka sentiltä siten, että yksikin lommo korjaamon rähmäkäpälältä lisää, niin näen punaista ja katkon kauloja. Toisena vaihtoehtona on, että menen korjauksen ajaksi mukaan ja vahdin jokaisen liikettä Lartsan lähellä. Vähän silläkin pelottaa lähteä sillä festaroimaan, koska kirkkaan vihreät pellit ottaa aika nopeasti pikkuosumistakin lommoa... Sitä on äkkiä joku kännissä rusikoimassa, kusemassa renkaille tai joku sammuu konepellille (aamulla ihmisenmuotoinen lommo konepellissä), ja sitten kun minä asian huomaan niin sitähän ei sitten kestä enää kukaan.

Mutta arvon toverit, ei minulla oikeastaan ollut muuta, eikä ainakaan mitään tähdellistä.

ps. tää on soinu mulla koko päivän päässä, toivottavasti nyt myös teille. ;--)
yritin kovasti saada tätä siilleen, ettei toi huima video ois näkyny mutta blaa en onnistunu enkä jaksanu ja joku kiva neuvoo, kiitti!

velvollisuuksia välttelemässä

Huone oli kutakuinkin tätä luokkaa, kuva tosin n. kuukauden takaa.

ahoy! meikäpojalla on neljän päivän loma koeviikosta, jonka olisin voinut käyttää tehokkaasti lukien (niinkuin tarkoitus olikin...), mutta enpäs ole käyttänyt. Voi olla, että olen kokeen jälkeen vihainen itselleni, kun en lukenut mutta nyt on aika ottaa relax!

Siivoan aina koeviikkoisin, kouluviikolla olen uskomattoman väsynyt, vaikken oikeastaan mitään teekkään. Päiväelämä ei vain ole minua varten, tykkään toimittaa asiat öisin ja nukkua päivät. Tosin kyrsiihän se, kun koko muu maailma poikkeaa päivärytmistäni. Tällä hetkellä huoneeni muistuttaa tsernobiliä olemalla niin... tyhjä?

On monia asioita joista en pidä huoneessani. Ykkösenä on tuo hirvittävä päiväpeite. Pehmokaverit lisäsin yläasteella sängylleni, kun opettaja arvioi ettei minulla olisi niitä huoneessani. Ei ollutkaan, mutta en tahdo olla ennalta-arvattava.

Tosin nyt oon sen verran tavan jantteri, et esittelen huoneeni, joka ei oikeastaan enää ole tyylillisesti sellainen, kuin minä olen. Joskus olin nuori ja kapinallinen ja pidin sinisestä, joten huoneestakin tuli sitten tuli sellainen.... Kyllä tämä nyt sinnittelee vielä sen 1,5 vuotta kun tämän kylän asukkaana olen.

Pieneen ja ahtaaseen koppiini olen tunkenut valtavan määrän tavaraa ja turhaa krääsää, joista suurinosa joutaisi suoraan roskiin. Silti pihtailen niitä "entä jos tartteen tätä joskus" -ajatus päässä ja oravanpyörä on valmis...

En ole tauluihminenen, joten seinällä minulla on (leffa)julisteita. Löytyy myös pari Musen isoa julistetta, the Killersin, toinen Pulp Fiction, London Eye ja Lontoon metrokartta, mutta pska objektiivin 18mm polttovälillä ei pikkukoppini mahtunut kokonaan kuviin. How sad. Sängyn yläpuolelle minulla on keräiltynä koko eliniän ajalta pääsylippuja, vanhan ajan turvallisuuskylttejä, lento- ja metrolippuja vierailta mailta sekä postikortteja (Kaj Stenvallin Ankka -kortteja, historiallisia kuvia Berliinistä sekä taidehässäkkävirityksiä Lontoosta).

Joku nimeltä mainitsematon turkulaistunut RR kysyi minulta "mitä keräilet ladamies?". Totuus on etten keräile, mitään mutta kun rupesin miettimään mitä kaikkea hamstraan itselleni vaikken tarvitsisi niin lopputuloksena on lista asioita.

Niille, jotka ei tunne minua, voin kertoani olevani Pihi, joka ei innostu muusta kuin -70% alelapuista, ja olen osannut aina laskea prosenttilaskut päässäni - ehkä juuri tämän takia. Ruokani ostan viimeisenä myyntipäivänä, jotta säästäisin parikymmentä senttiä ja uutta (/ ylipäätään mitään) ostan harvoin. Silti kun saan päähäni hankkia itselleni jotain hankin juuri sen mitä haluan, maksoi mitä maksoi (silti 15€ t-paidasta on liikaa).

1. Conversen kengät

En ole mikään kenkäfriikki, enkä voi käyttää korkokenkiä syistä X ja Y. Syynä X voin pitää sitä, että olen kasvanut maata pitkin ja kengännumeroni on niin valtava, etten löydä yleensä edes tavan kenkiä naisten puolelta. Syy Y on, että jalastani (+ nilkasta) törröttää useita luupiikkejä siten, että en löydä ikinä sellaisia kenkiä, jotka eivät hankaisi. Oikeasti en vain osaa kävellä koroilla eikusiis -. Kaikki kengät ovat All Staria, ja vain yksi pari (kokomustat ja nahkaiset, kuluneimmat) on ostettu Suomesta. Loput on ostettu Thaimaasta ja Lontoosta. Suomessa Converse on niin sikahintaista, että en raaski pistää kuuskytvitunviis euroa tavallisiin mustiin tennareihin. Tällä hetkellä omistan 7 paria kenkiä, kaksi vuotta sitten vain yhden parin, rakkaus-Converset eli kuvan kuluneimmat. Kävelin niillä kaksi kesää ja talvea, lopputuloksena pohjat oli liimattu useasta kohdasta ja vesi tuli sisään.

2. Rintanapit

Pieni siivu rintanapeista, jotka minulla on enää jäljellä. Nuorena tyttönä pidin rintanappeja paljon laukuissa kiinni, mutta tiputin kerran kalleimman rintanappini (kuvassa näkyvä pullon korkki, jossa on lisko, hinta taisi olla 9€ - löytyi myöhemmin n. 6kk päästä ulkoa Joensuusta), jolloin siirryin käyttämään rintanappeja puvun takeissa. Suurin osa kultavuosieni hienoimmista yksilöistä ovat kadonneet taivaan tuuliin.

3. Tulitikut ja sytkärit

Matkoilta pyydän tuliaisiksi / ostan itse jonkun päheän tulitikkuaskin tai zipon. Kaikki seisovat hyllyssä käyttämättöminä. Takana näkyy ulta cool isojen tikkujen aski, jossa jätkä osoittaa revolverilla. I like.

4. Lävistys- ja venytyskorut

Suomessa venytyskorut ovat aivan silmittömän kallista hupia, lävistykset ylipäätään muutenkin. Siksi tilaankin koruni Saksasta, jossa Suomen 6€ hevosenkenkäkoru maksaa 0,20€. Eikä postikulutkaan ole suuret (ahoy, jos joku tarvitsee koruja [myös tavan korvakoruja yms. kaiken maailman pihtejä, neuloja, napa-, nenä-, nännikoruja ...] niin ilmoittaa! Tilataan porukassa niin säästyy pari euroa.) Vanhojen tanssin jälkeen alan venyttämään toista korvaa (toinen pyörii jossain 10mm - 14 mm tienoilla, päivästä riippuen), ja käyn ottamassa indrustialin oikeaan korvaan. Mikäli laihdutan itseni 65kg otan napakorun (vaikka se minusta onkin niin gay kun olla - ja voi varsinkin minulle) ja mikäli alle 60kg niin otan kielikorun. Niitä päiviä odotellessa. Mustetta ihoon tulee heti kun meikäpoika on 18-vuotiaaaaas.

5. CD-levyt

Perusskeibaa, tuskin tarttee paremmin esitellä? Kuvassa lempilevyt, tosin puuttuu mm. Pariisin Kevät, a7x, Pendulum... Viimeiset kaksi mainittua muuten on Provinssissa '11 ja suuntaan sinne. Matkaan voidaan lähteä Ladalla, mikäli löytyy tarpeeksi halukkaita maksamaan bensarahaa. :--)

6. DVD-levyt

Taas perusshittiä, ei tarvii varmaan näistäkään kertoo et miksi keräilen. Lempiohjaaja Quentin Tarantino, ja pidän kovin väkivaltaleffoista. Televisiosta katson mm. Täydellisiä naisia, Dr. Philiä (love that man!), sekä Simpsoneita. Kaikista parhaimmat sarjat kuitenkin hankin DVD-bokseiksi, jottei mainoskatkot keskeytä, näitä on mm. Dexter, Criminal Minds ja Pasila. Dexter on myöskin lempikirjasarja, jos ei veri, ihmisten paloittelu moottorisahalla tai kirveellä pelota niin suosittelen!

7. Jesse -krääsä

En ole mikään uskonnollinen ihminen, en sitten alkuunkaan. Erosin kirkosta viistoista kesäisenä ja takaisin ei ole asiaa. Silti Jesse pelastaa -henkiset taulut ja muu kristillinen kama on aika hienoa ja tykkään siitä. Taiteellisesti katsottuna kristinusko on tosi jees juttu, suurinosa kirkoista on arkkitehtuurisesti vaikuttavia puhumattakaan upeista maalauksista Lempikirkkoni on Tampereen tuomiokirkko (Simberg <3)

8. Köyhän miehen Canonit

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä. Runkoja löytyy kolme: Nikon D50, D90 ja D200. Objektiiveja löytyy 6 kpl (käytetyin Sigma 70-200 f2.8, loput halppispskaa), akkuja ja muistikortteja sekalainen seurakunta. Kaapissa minulla seisoo useampi kameralaukku / -reppu, jalusta ja irtosalama. Lähiviikkoina pitäisi saada tilattua Nikkor 50mm/f1.8 ja kaukolaukaisin. Niin ja tosiaan, valokuvaan lähinnä hevosia ja muuta heppatytöille soveltuvaa. Ihmiskuvaus kiinnostaa myös, muttei malleja ole ilmoittautunut (halukkaat voi heittää kommentilla!).

Ainiin, myös Ladoja haluaisin kovasti eri väreissä; tummansininen, keltainen, punainen sekä oranssi nappisilmä pihaan olisi enemmän kuin jees. Tuntuvat nuo idänihmeet olevan jo niin antiikkikamaa, ettei suomenmaasta löydy kuin puhkiajettuja neliskantti amppuisia säilykepurkkipeltoautoja. Rikas mies jos oisin...

PS. Tavoite suoritettu, taas yksi päivä mennyt ilman koulukirjojen avaamista. Oujee ja kierros kaikille!

tämä päivä ei ole hyvä päivä

EI JUMALAUTA!!!!! onko tää ees mahdollista, että taas tuo romu on rikki? hermo menee, verisuoni katkee ja verenpaine nousee. Työnnän sen suohon ja jätän sen sinne.

Minä ajoin ihan tyytyväisenä aamulla tallille -20 asteen pakkasessa ja mietin, että varmaan pakkasesta johtuu, että auto: jarrut, kaasu ja KAIKKI oli kohmeessa, mutta kyllä sillä eteenpäin pääsi. No, ipu kotiin ajaessa huomasi että jarrupoljinhan menee ihan lattiaan asti ilman, että kosla hidastaa juuri ollenkaan. Hupsista keikkaa, jarrunesteet oli vuotanut jonnekin siperiaan asti ja eihän se ihmekään ole, jos ruosteläjä ei silloin hidasta.

Nyt sitten korjaus keskiviikkona, sitä ennen on vähä paha ajella. Ja tietäähän sen taas, että kun se sieltä kotiin tulee, on taas jumalaton lommo jossain, lasissa säröjä tai jotain muuta pientä hauskaa. Mietin, että menen istumaan Lartsaan korjauksen ajaksi, jotta näen kuka mämmikoura siellä niitä lommoja siihen iskee. Heittelen sitä sitten kaikella mahdollisella ja haukun sen runkuksi ja mistähän kaikesta muusta mulla ois vielä käytännönkokemusta….

Pää leviää.
>:------------------------=|

Tämä päivä on hyvä päivä

Lartsan päivänasu. Vihaan noita vaihdettuja peilejä, blah.

Hej min alla vänner(?)! Kuten edellä olevasta lauseesta voi huomata, meikäpojan ruotsinkielen taitamiset ovat heikkoa. Ja kirjoitan ruotsin ensi keväänä, sillä valittavana oli vitosen matikka ja kutosen ruotsi… Tosin tänään alkoi koeviikko ja olin ihan liekeissä kokeessa – kerrankin ei itkettänyt kesken kokeen!!

Sunnuntaina käytiin koko perheen voimin sukuloimassa Lapinlahdella ja kuskina toimin minä! Eli emo oli ihan ensimmäistä kertaa jälkikasvunsa kyydissä. Ensin pidin tiukan puhuttelun, jossa ilmaisin mielipiteeni siihen, miten suhtaudun jos saan kahdelta eri ihmiseltä neuvoja ajessani. Lähdin aika vinhasti ohitustielle ja kiihdytin sataseen just niin nopeaan kun Ladalla pääsee. Takaa kuului vaan tiukka hengenveto ja taustapeilistä tarkistettuani mamma istui naama valkeana ja piti kaksin käsin penkistä kiinni (takana ei ole turvavöitä, eikö olekin hauskaa? :---))

Ipun muisti pätkäs tyypillisesti risteyksestä, josta pitäisi kääntyä. Vedettyäni tiukan jarrutuksen ja syöksyttyäni melkein varmaan itsemurhaan vastaantulevien kaistan yli päästäkseni ipun haluamalle reitille tuli nopeasti selville, että olimme väärän talon pihassa. Minä olin kiukusta ja häpeästä punainen, kun isä vaan totesi että peruutat vaan ja lähdetään tästä tyylikkäästi. Äitiä hävetti niin, että se veti hattua silmille (sitä jostain syystä hävettää muutenkin ladan kyydissä. En vain ymmärrä miksi.) Minä tein juuri niin tiukat peruutukset ja takarenkaat sudittaen lähdin vauhdilla vieraan talon pihasta pois. Ukko ja akka seisoivat vanhan tönönsä kuistilla, osoittelivat ja ihmettelivät kovaan ääneen. Ei luoja sitä häpeää….

Tänään oli myös ladareenit ja ajoin ihan itse tallille vuokraheppa Silveriä ratsastamaan. Lähdin aika äkäseen rampilta kiihdyttäen joten kaistanvaihto tehtiin sivuluisussa ja perän heittelehtiessä. Ipu tuumasi vierestä, että ennenhän me ei olla sivuluisua harjoiteltukaan. :-----)

PS. ystävät, rakkaat, kylämiehet, kertokaa mistä haluatte minun kirjoittavan! Pääni humisee tyhjää, joten nyt jos haluatte sanaista-arkkuani avattavan jostain aiheesta niin bring it on baby! + kritiikki on aina enemmän kuin tervetulluttaaaa.

PPS. myös minulla on tylsän näköinen formspring, joka on ollut ihan hiljainen jo monta kuukautta. Linkki.

Panniikki

Viikko meni ihan superhyper nopeasti ja vähitellen alkaa paniikki nousta: kohta pitäisi osata inssissä JOTAIN. Ajo-osuus menee vaikka silmät kiinni takaperin, jos saan vaan Lartsan pidettyä kurissa niin, ettei auto sudita, potki, hyppäile... Olen jo pitkään miettinyt kuinka komennan tutkinnonvastaanottajan pihalle autosta, jos sitä yhtään katsellaan nokkaa pitkin. Kortti on varmasti takataskussa ainakin sen jälkeen, righty?

Kuluneen viikon aikana en ole kerennyt ladailla muuta kuin maanantaina, koska elämäni on olevinaan kiireistä. Maanantaina ajot meni kuitenkin hyvin! Propsit kaikille auraajille, ne penkat ois ihan ok ottaa matalaksi, koska itsehän en Lartsasta näe mitään... Käsi raamatulle ja risteyksestä yli.

Löysin muuten mahtavan sarjakuvan Iisalmen Sanomista. Pertti Jarlan Fingerpori on ennenkin ollut lempisarjakuviani, mutta nyt se meni ohi Aku Ankastakin. ;---)

ps. oli just maailman tylsin postaus. ensi kerralla sitten jotain tosi perusjuttuja, viikon ostokset ja asukuva?