Tatskakuumotus

AAAAaaaa minä en kestä! Minä haluan tatuointeja änyyteeNYT! Minua itseäni eniten huvittaa, että leimautin itseäni ensimmäistä kertaa viikko sitten ja tatuointini on vielä puolitiessään ilman värejä. Mutta se tunne tatuoidessa oli jotain uskomattoman hienoa, ärsyttävää ja pientä kipua jonka ei tahtoisi loppuvan. Pakko saada lisää.

Pakko kuitenkin pitää omista ideoistaan kiinni vaikka kuumottaakin. Minä en tykkää sen toimintatavan ihmisistä, jotka menevät liikkeeseen osottaen seinältä kuvan "joo ton mä haluun" ja seuraavassa sekunnissa se onkin otettuna olkavarteen loppuelämän ajaksi. En siis voi lipsua omasta kaavastani ottaen tatuoinnin, jota ei ole tarkoitettu olemaan muistona ihmisestä loppuelämääni, koska samalla myisin oman uskottavuuteni. Mutta tietysti minä voin ottaa mustetta iholleni ennen kuin se olisi muistotatskan merkityksessä, hmm...

No mutta sävelet on selvät: vasen olkavarsi, rintakehän yläosa ja jalkapöydät ovat jo varattuja paikkoja sekä puoliksi suunniteltuja. Värillisiä old school henkisiä leimoja iholleni itselleni tärkeimmistä asioista. Vielä jonain päivänä Larsa on lyötynä leimaksi persposkeeni.

ps. kaikki kuvat pöllästy weheartit'in kautta. hyi minua.

Parisuhdeongelmia

"Minttu sä kirjotat liian harvoin joten ala kirjottaa, koska sun blogi on ainut kelvollinen blogi koko maailmassa"

Nyt mie muutan tapojani. Mie siis postaan tännään. En tiiä postaanko huomenna, postaanko ens viikolla vai enää koskaan. Mut nyt mie postaan. Miksi minä en sitten postannu aiemmin? No ei minun elämässäni sattunut mitään jännää. Tai oikeestaan sattui, kun minun koko maailma kääntyi ylösalaisin kuukausi sitten ja universumi kusi täysin päin näköä. Nyt minä kannan ikuista muistoa selässäni, joka on tatuoitu ihooni kaiken tämän jälkeen, tarkoituksenaan suojelella minun selustaani ja kertoa symboliikallaan omaa tarinaansa. Muuta en vaahtoo, sen vain sanon että Larsaan tämä ei liity.

Larsa piti talvitaukoaan miettien elämäänsä autotallissa kahden ja puolen viikon ajan. Se oli ilmeisen hyvin nukkunut talviuntaan sillä välin kun minä rietastelin menemään toisessa parisuhteessa ilman estoja. Tasaista, mutta silti elämyksellistä kyytiä minulle tarjosi isin silmäterä, eli Volvo S60. Automaattilaatikolla oleva katu-uskottavuuden floppaaja perheauto. Mutta silti hyvillä bassoilla varustettu radiollinen yksilö. Löytyi lämpöpuhallinta sisällä, lämmittäjä, sekä mukava ja turvallinen ajoasento. Eli Volvo on oikeastaan kaikkea sitä mitä Larsa ei ole. Larsa puolestaan on antaa kaiken sen, mitä Volvo ei pysty koskaan tarjoamaan. Eli helvetinmoista rispektiä ja tekemisen makua ajamiseen.

Eilen lähestyessäni vanhaa rakkauttani osoitti se minulle että hommaan tarvitaan nyt vähän enemmän kun herkkyyttä ja lässytystä. Ikkunat olivat jäätyneet autotallissa uinuvaan Larsaan aukiasentoon. Ensin kuumailmapuhaltimella jäät ikkunoiden välistä pois ja sitten tulta perään. Starttas vasta tovin kaasua poljettuani ja hiisattuani. Poistuessani talvipesältä Lada kuitenkin kertoi että parisuhteemme on ajautumassa ojaan. Hirveää suditusta, perän heittämistä, pitojen kadottamista, kömpelöä ohjausta ja ilman radiota. Muutaman kilometrin matka vei ikuisuuden hiljaisuudessa.

Kotiin tullessani teki mieli heittäytyä polvilleen ja suudella maata tai oikeastaan vieressä olleen Volvon renkaita. Oma Larsa saa nyt hytistä hyytävässä kylmyydessä ilman takkia tai lämmitystä tietäen paikkansa Volvon ja autotallin välissä. Tätä varmaan on parisuhteessa se, kun osapuolet lähtevät erkanemaan toisistaan. Pitää kysyä ipulta millon se hankkii uuden auton. Oon Volvon perijätär.

En tajjuu mikä ihmisiä naurattaa, jos ne näkee Larsan tän näkösenä tien reunassa.

Voi kyrrrrr.....................

Voi ristus. Ei helvetin helvetin helvetti. Mie menin eilen ojjaan niin että rysähti.

En ole ollut luisuttelukelien ystävä autovalintani vuoksi ikinä ja eilenaamull, ennen tätä kaikkea, kaveri kysäisi onko Larsa pysyny tiellä. Hyvinhän se siihen mennessä oli...

Pörsänmäen ainut suora ja Larsa ojassa...

Aamulla äiti varotteli tuttuun tapaansa: "SIELLÄ ON LIUKASTAAAA, VAROOO JÄÄÄTÄÄÄÄ". Koulun jälkeen, noin kello 14 olin ajamassa vuokrahevoseni luokse Pörsänmäkeen. Huomasin jo hiekoitetulla isolla "päätiellä", että tienpinta on todella liukas ja petollinen. Köröttelin eteenpäin 60km/h virallisella Pörsänmäentiellä, sillä kaupunki säästää ilmeisemmin sen hiekoituksessa ja se oli liukas kuin.... no, kaipa osaatte itse ajatella vertauskuvan.

Kaksi kilometriä ennen määränpäätäni universumi päätti toisin. Ladan jäykät jousitukset eivät ole talviliukkaalla ihanteellisimmat tielle, joka on kallellaan joka suuntaan, mutkainen ja kuoppainen kuin kärrypolku ja ennen kaikkea - liukas ja lipevä kuin helppoheikki torilla.

Juuri tämmöisellä nyppylällä, aavistuksen alamäessä Larsan jousitukset ei sitten ollutkaan yhtä mieltä tienmuodosta. Perä lähti litomaan ensin oikealla, jolloin isän ääni päässäni sanoi: "kaasu pois, kytkin pohjaan ja ohjaa luiston suuntaan." Ja minähän ohjasin. Ainut vain että Larsa karkasi kokonaan käsistä työntäen perän oikealle, jolloin käänsin rattia liian paljon oikealle. Takarenkaat jo hiekalla (saaden näin uskomattomasti pitoa, kun muilla renkailla sitä ei ollut) auto potkas kerralla vasemmalle.

10 sekunnin matkallani ojaan kylki edellä katselin sopivaa laskeutumisalustaa: koivu-koivu-kivi-kivi-risukko-kivi. Tähtäsin risukkoon, löin jarrut pohjaan kun etupyörät oli jo ojan puolella jolloin perä heitti Larsan lopullisesti ympäri, 180 astetta ja perse edellä syvään ojaan.

Juuri ennen viimeistä rysähdystä laitoin silmät kiinni ajattelin, että varmasti on syynsä miksi autoissa on turvakaaret, ABS-jarrut ja niskatuet. Tiesin, että jos kolahtaa pahasti niin se on kuskilta henki pois, kun niskat taittuu taaksepäin.

Saman tien kolahduksen jälkeen rupesin tsekkailemaan itseäni: raajat toimii, pää kääntyy, mistään ei vuoda verta eikä pääkään retkota selkänojaa vasten takapenkin puolella. Seuraavaksi etsin kännykän ja lähdin etsimään pakoreittiä rakkaasta Ladastani. Kuskin ovi painoi ainakin 500kg ja päästäni viimeinkin pihalle sopersin hätäisen puhelun isille: "tule nyt vittu auttamaan minä oon ojassa!!!!!1". Sen jälkeen rupesin ihmettelemään tilannetta, toisena soitto vuokrahevosen omistajalle olevani ojassa 2km ennen sinua ja en taida tänään nyt päästä. Sitten pakollinen "ette ikinä kaverit usko mitä tapahtu" -kuva facebookiin ja siskolle. Alkoi jo naurattamaan, mutta ennen kaikkea vituttamaan universumin kuseminen minun silmille.

Autoja pysähteli tsekkaamaan minun tilannetta, jokainen ohiajaneesta miehestä (9kpl) pysähtyi ja kysyi tarviiko apua/ambulanssia/traktoria/ensiapua/sulhasta. Yksi seitsämästä naisautoilijasta pysähtyi, kun kanssasisar näytti hätää kärsivältä tienpenkalla. Tämä oli viimeinen naula naisautoilijoiden arkkuun: ehdottanen tieliikennevirastolle, että naisille jotka eivät osaa jarruttaa autoaan, jos näkevät ulosajaneen niin autokoulu neljän vuoden ajan pakolliseksi. Paras herrashenkilö oli, jonka kanssa kävin seuraavan keskustelun.

Herrashenkilö X: "Tarviitko apua?"
Minä: "Kiitos, mutta traktori on jo tulossa auttamaan"
X: "Noh, taejjat tyttöne tarvita nastarenkaat Latukkaas"
M: "Itseasiassa nekin on jo"
X: "Vae nii... no taetaa olla sit vuan tuo sinun sukupuoles."

Mulkaisin ja ilmeeni oli lähellä "katoa ennen kuin kuristan sinut" viestiä ja ukko lähti köpsöttelemään autolleen. Paikalle kurvasi uuden karhee bemari, jossa kuskina oli nuori jantteri. Avas ikkunan, jarrutti ja karju vauhdista: "VITUTTAAAAAKOOOOOO". No ei?

Lopulta isä sai hätiin naapurista traktorin ja pikku-Larsa kiskottiin takaisin petollisen liukkaalle tielle. Kotiin ajoin paskat housussa, vapisin holtittomasti ja ajoin liioitellen varovasti nopeutena huimat 30km/h. Kotipihassa teki mieli heittäytyä polvilleen ja suudella maata allani. Selvisinhän hengissä elämäni koittelemuksesta. Tarkastelin Larsan lommoja: eturekkari tuhannen mutkalla, mutta kyljessä vain muutama hassu huomaamaton naarmu. Rakas-Larsani taitaa sittenkin olla lujaa laatua.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Nimim. Akka ratissa

Halogeenihirviöt

Terveisiä pöndelästä! tai landelasta. tai maaseudulta. tai ihan niinkuin mä ite sanon, PÖRRRRRSÄNMÄESTÄ!!

Nykyinen kavioliittoni vie minua toistuvasti ja jatkuvasti pörsärebelsien syntysijoille. Kampean joka ilta kotiin ajaen 60km/h (koska lada ei kulje eiku-- siellä on hirviä...) kahden sytkärin, joita myös Ladan kaukovaloiksi kutsutaan, valaisemalla tiellä. Jossa siis ihan aikuisten oikeesti on niitä hirviä, paikallisia kylähulluja ja idiootteja ilman heijastimia.

Ladan takapenkin jalkotila...

Pörrrrrsänmäkeläisten tulotaso tuntuu kuitenkin olevan melko huima, sillä lähes joka ilta ajan uuden karheen katumaasturin edellä. Asiahan ois muuten ihan ok, mutta nuo idiootit käyttävät halogeenihirviökaukovalojaan. Voitte vaan kuvitella kuinka hyvin näen ympärillä olevan metsän kirkkaasti kuin päivänpaisteessa, mutta en metriäkään ajettavaa tietä. Larsan valtavat ikkunat tarjoavat otollisen häikäisyn peruutuspeilin kautta ja takana tuleva kuski miettii valtamerilaivassaan, että mitenkä joku kehtaa enää Ladalla ajaa, kun lainarahalla saa tyyriimpiä autoja. Diskovalaistuksessa hirvet eivät juokse alle, mutta kylänraitilla maratoonille reenaavat papat joo.

Joten nyt sanon nätisti: ottakee vittu ne kaukovalot pois kun ajatte perseessä kiinni.


uskollisen Larsan katon maalipinta vähän... hilseilee...

(ps. pakko kertoa, että vieraillessani Helsingissä ja yöbussissa viereeni tuli istumaan erehdyttävästi Michael C. Hallin näköinen henkilö, jolla oli dexterhiukset ja -vaatteet, sekä tyköistuvat nahkahanskat. Oh my...)

Itkuparku

Tulen kertomaan myös tänne suruviestiä, samaistukaa ja itkekää. :(

(ps. taidan tietää miten tälle blogille käy jatkossa, wait and see!)

rokrok hyvä herrasväki

Mie pahottelen heti alkuun. Miulle tarttu miun rokkireissulla tää lievästi takaraivoa nakerteleva miesiejuttu. Mut nyt mie luppaan, että oon ihmisiks ja puhun niinku ihmiset puhuu!

Lastasin Ladani torstaina siiderillä, lonkerolla, aurinkorasvalla, rokkivaatteilla ja festarimielellä, sillä suuntana oli ilosaaaaari! Koko miun -- anteeksi MINUN perheelleni oli ympäristötalkoot, eli neljähenkisen perheenjäsenet ajoivat kolmella autolla Jojensuuhun. Minä Larsalla, sisko Hondalla (mulla on hyvä hondavitsi, mutta ehkä ensi kerralla --) ja mamma ja pappa perhe-Volvolla.

Lähtö tosin oli kysymysmerkillä. Hyvin isolla. Meidän piti lähteä aikaisin ajamaan kohti jojensuuta, jotta keretään käydä grillillä eiku-- toimittaa jotain asioita blaa ja blaa ennenkuin juna från Helsingfors (ei oo menny ruotsin lukemiset hukkaan, Laudatur täältä minä tulen!). Piti käydä pikaisesti mittamassa ilmanpaineet Larsasta. Reissu veny pitkäksi, kun tultiin tulokseen, "joku vittu tässä nyt mättää". Paine ei pysynyt kunnolla renkaassa, joten kumit ulvoen kohti rengasliikettä ja selvittämään että no onko tässä mikkää vai eikö tässä ollu mittään. Sisäkumit vaihtoon ja renkaat ulvoen kohti kotia ja suorilta käsin kohti Pohjois-Karjalaa.

Matka sujui hyvin, tosin katsoin sielu verta itkien, kuinka bensamittari vajosi vajoamistaan, tankkasin uudestaan ja taas se vajosi pohjalukemiin.... Yllätyin kuitenkin positiivisesti, kuinka Larsasta irtos ihan YHDEKSÄNKYMMENENVITUNKILOMETRIN TUNTINOPEUS. Minä olin ihan liekeissä tykittämässä eteenpäin fiiliksellä, että tämähän lentää! Sisko ajoi edeltä nukkuen miltei rattiin ajatuksena päässä "vittu tämä ei edisty ikinä!!"

Rokki oli hyvä. En jaksa spekuloida nyt yhtään bändejä, siekkarit oli minulle paljon melua tyhjästä -bändi, eikä löytynyt mitään superkivoja uusia tuttavuuksia. Sipsit oli kuitenkin hyviä, olut maistui ja majapaikassa oli hyvät lihapiirakat. Me likes. Näin kuitenkin mahtavan hyvän ja loistavan Madness'in. Epäilin, että jaksaako sen ikäiset miehet enää pistää jalalla koreasti ja tuleeko ne rollaattoreilla lavalle vai ei. Ne käveli kuitenkin ihan omin avuin ja keikka oli aika dansadansa!

Vessajonossa kaks jätkää kehu toisilleen, että "mulla on vuoden kasikaks Lada!" toinen oli nohevana takana "mullapa onkii vuoden seitkytkaheksan!!!" ja minä tulin takaa ja totesin vaan, että "VUOS SEITKYTNELJÄ." molemmat oli ostamassa pikku-Larsaa, käskivät panemaan sille hinnan. Sanoin että 12 000€ ja annan avaimet samantien, mutta molemmat oli sitä mieltä että aika kallis Lada.... Totesin vain, että köyhät kyykkyyn ja jatkoin matkaani.

Heti maanantaina aamulla kiidin vihreällä paholaisellani kotiin ja töihin. Se oli sellainen loma se, arki jatkuu taaaaaaas. Matkasta ei muuta, kuin vittu työ bemari-/audi-/volvo-/mitkätahansa kuskit voisitte vittu painaa sinne pieneen kalloonne, että munKIN koslasta irtoo 120km/h jos vaan jaksan puskee sitä eteenpäin. Joten helvettiin sieltä mun takapuskurista roikkumasta!!!!!1 Aijjon suunnitella lapun, johon kirjotan jotain todella fiksua ja liimaan sen Larsan takaikkunaan. Helvete.

Larsa selkeesti tyytyväisenä Jojensuussa.

L-O-M-A

Maailman paras sana. Loma. Se alkoi minulla nyt ja kestää kaksi viikkoa. Olen onnellinen.

Lomalla aijon mm. lukea yo-kokeisiin, katsoa Criminal Mindsin 5. & 6. kaudet, leikata hiukset, osallistua maailman hauskimpiin ratsastuskilpailuihin (MEKKO PÄÄLLÄ....!), nukkua riippumatossa, käydä Ilosaarirockissa ja nauttia muutaman kylmän oluen.... Rakastan Sinua loma.

Tänään katsoin ensimmäistä kertaa kuukauteen peiliin ja sudin itseni ihmisen näköiseksi. Totesin samalla, etteivät joka suuntaan sojottaneet hiukseni olleet niin kamalat, kun ne olivat puhtaat eivätkä sisältäneet kiloa turvetta. Tsippailin rauhassa kaupungilla, enkä oikein handlannut Larsalla ajoa, sillä Nynny on ollut hellepäivinä ystäväni hyvän ilmastoinnin vuoksi.

Tein kuitenkin virheen, sillä palkkapäivän huumassa kirmasin katsomaan uusia puhelimia ja siellä se oli. SE minkä minä halusin, ja SE maksoi 540€. Palkasta jäisi käteen 100€, sillä maksoin reippaana poikana heti aamulla Larsan vakuutukset. 100€ menisi Ilorokin reissuun. Totesin, että antaa olla, koska en tahdo tehdä töitä +-0 periaatteella. Tahdon joskus olla rikas. SILTI en saa rauhaa siitä puhelimesta, tahdon todellatodellatodella paljon sen. Jos ensi yönä(kin) näen siitä unta niin silloin hankin sen.

Jätin tän nyt tarkotuksella näin aukinaiseksi ja turhaksi. Tahdon vaan kertoa Teille, että olen minä vielä elossa. :-----) Vaikka rakastankin työtäni se veti jokaisena päivänä minut niin puhki, etten jaksanut tehdä muuta iltaisin kuin katsoa televisiota (ja syödä jäätelöä...) Nyt lomalla teen kuitenkin jotain kivaa ja vähän erilaista tähän(kin) blogiin, joten Alina be ready! Soitan sulle... ehkä uudella puhelimellani...

Tää kuva on vapulta (?), mut ei yhtään haittais jos huomenna menisin kattoo ja tsäDÄM, takakontissa ois nää!

Ps. Tää on Pariisin Kevättä ja kappale on Pikku Huopalahti ja tää on rakkautta!

to the AMERICA

Oon aina halunnu käydä Yhdysvalloissa. Mut en taho asua siellä, enkä tahdo peruslomaa kaupungissa. Haluan jotain erilaista. Idea tuli jo aikaa sitten, mutta tänään se tuntui erityisen hyvältä. ELI.

Kiinnostaako ketään roundtrip halki Yhdysvaltojen?

Hankitaan auto länsirannikolta, ajellaan pakollisten nähtävyyksien kautta (mama i was here and pic it! ... or didn't happen) ja juhlitaan joka kerta, kun on mahdollisuus! Route 66 kuullostas mun korviin hyvältä ajaa vuoden 1969 sinisellä Cadillacilla tai vuoden 1967 Ford Mustangilla (avomallina totta kai, kerrankos sitä jenkeissä käydään!). Kierretään isoja ja suuria kyliä ympäri jenkkilän, ja yövytään joko muiden nurkissa tai pikkumotelleissa. Lopulta kun aika loppuu ajetaan miljoonaa itärannikolle, jossa joko myydään auto tai tuodaan mukanamme Suomeen (eli jos minä oon mukana niin minä varman itken... ja tuon sen kotiin.) Suunnitelma elää muuten, mutta perusidea: 1. hanki auto 2. aja auto USAn läpi 3. hankkiudu autosta eroon.

Oon nysvö ja yksin en varmasti uskalla ajaa edes Helsinkiin, joten nyt kaiffareita messiin! Tässä sitten ollaan mukana sydämellään ja lompakollaan, eli köyhät kyykkyyn ja pummilla ei pääse.

God bless America.

Provinssipostaus

Oon tosi pahalla päällä, joten piristän itseäni ja kirjoittelen iloisista asioista eli meidän provinssireissusta 17.-19.6.2011 Seinäjoelle. Kaikki kuvat on Hetan ottamia, koska en oo vielä saanu kehitettyä mun tampoonikameran kuvia. Älä Heta pahastu! Jos pahastut niin otan kuvat pois. :--D

Nynny ja Larsa yhteiskuvassa mun ja Hetan tavaroiden kanssa.

Me matkattiin jollain sitikalla ja kuten kaikki tietää niin ranskalaiset autot on just niin syvältä kuin vain voi olla. Okeiokei, Alinan auto oli ihan kiva mut liian perhemalli minulle. Ajokokemus oli liian leppoisa ja rentouttava, että meinas tulla uni silmään (vaikka teinkin henki-pois-ohituksia rekoista, vitut minä en 80km/h aja jos auto vaan kulkee.... Lada ei.), joten kaipasin Larsan tarvitsemaa runnovaa ajotyyliä, kun hurruuttelin Viitasaari - Seinäjoki, Seinäjoki - Viitasaari välit. Eksyttiin kerran, kun en uskonut navigaattoria. :--) Mutta onneksi otin ajallisesti paljon kiinni meidän ennustettuja saapumisaikoja, joten kerettiin heittämiin parit kiepit mm. raviradalla ja pellolla.

Samaistun eturivissä olevan tytön käsimerkkiin. :--)

Perjantaipäivä oli mahtava! Oon vahvasti sitä mieltä, että yksi parhaista esiintyjistä oli The Capital Beat (jota voit kuunnella tästä, tutustu ja rakastu). Mulle oli kolmas kerta kyseisen poppoon keikalla ja joka kerta vain paranee! Tykkäsin PALJON. Perjantaissa harmittaa, kun en jäänyt kuuntelemaan The Qemists:iä pidemmäksi aikaa. Oli kuulemma ollut ihan tykkikeikka ja meno oli jo alkusettien aikaan ihan mieletön. Oon huomannu pitäväni koko ajan enemmän ja enemmän DnB:stä.... (Larsa vaikuttaa tähän ihan mielettömästi, on mahtavaa tykitellä hyvää musiikkia kovalla kesäaikaan ja ajella jämynä luu ulkona.)

Pendulum oli lauantaina aivan loistava, mutta jotenkin laulaja/rääkyjä/tunnelman nostattaja/mikä vittu lie, kuullosti törkeemmältä kun minä ite laulaessani virsiä suihkussa, joten toivoin vain kokoajan, että se ois ollu turpa rullalla ja poijjaat ois vaan soittanu.

Pelkäsin, että sataa roilaamalla koko viikonlopun, joten varauduin sadetakkiin, kumppareihin ja muuhun veden pitävään festarikamaan joka päivä. Harmi vaan, että ei satanut juuri ollenkaan. Kannoin turhaan mun isoa ja painavaa sadetakkia, kun vain välistä satoi ripottelemalla vettä. Ei roilaamalla. Olin vähän pettynyt. Vesisateessa nimittäin mitataan festarikävijän pelikunto. Ne jotka on arkajalkoja (tai ensikertalaisia) kastuu ja kaikki menee ihan litsläts. Kokeneet konkarit nykäisee sadetakit niskaan ja jatkaavat rokkaamista.

Sunnuntaina Uusi Fantasia oli aivan loistava! Freemanin kanssa vedetty Liian myöhään nostatti fiiliksen teltassa kattoon. Ilosaaressa uusiks, siellä myös yleisö danssaa myös ehkä vähän enemmän... ;--)

Festaritunnelmissa (ja sen näköisenä...),
mmmmmmkey

PS. kuunnelkaa näitä esiintyjiä (bändin nimen linkki vie myspace -sivuille), Provinssin parhaimpia!

Long time no see

Long time no ABC. hehe.

Viime viikon oon juossu vaan pää punasena ympyrää töissä ja tullessani kotiin olen aivan tajuttoman väsynyt. Minä, joka ei koskaan katso televisiota, katsoo iltapäivällä Ö-luokan tv-sarjoja, koska olen ollut niin väsynyt, etten jaksa käynnistää konetta.

Mutta työpaikkani on tosi mukava! Oon laihtunut ensimmäisen viikon aikana 5kg, voin syödä ihan mitä mieli tekee ilman että tarvitsee miettiä (ei se kyllä koskaan ole ollut ongelma) sekä kunto ja haba kasvaa. Lapan siis hevosenpaskaa, vien hepuja ulkoilemaan ja tuon ne takaisin sisään. Ja lakaisenlakaisenlakaisen tuhat miljoonaa kertaa päivässä. Vielä kulunut helleviikko on vienyt multa voimat ihan täysin, oon menny pyörällä töihin ja tullut kotiin. Katsonut vähän aikaa telkkaria ja mennyt nukkumaan. Ja aamukuudelta ylös ja taas töihin. :--)

Siskon tuliainen Kiteeltä. Joku voi huomata yhtäläisyyden tähän blogiin. En ole ollut itse kovin verbaalinen lahjakkuus, joten olen tainnut lainata mentalwearilta jotain.

Helleviikon vuoksi myös Ladailu on jäänyt, koska keinonahkapenkit kuumentuvat aivan saaaaatanan tulisiksi. Yksi päivä en tajunnut tätä ja heittäydyin istumaan perseelleni ja otin ratista kiinni nanosekunnin ajaksi, kunnes jouduin hyppäämään kiroillen autosta ulos. Myös ilmastointi neljän avonaisen ikkunan kautta on hieman hankalaa, joten Nynnystä on tullut mun uus ykkösmenopeli.

Nynnystä tykkään eniten sen varmuuden takia. Larsa heittää tuulella (vaikka se on auto) monta metriä, kun tuuli pääsee puhaltamaan. Nynny (joka on kevytmoottoripyörä) vetää kuin juna eteenpäin vaikka olisi mikä myrsky ja mulla nopeutta reippaasti yli sata honkaa tuntiin. Motskareista tykkään eniten siitä, että niissä on ihan eri fiilis kun autosta. Siinä tietää, että jos kopsahtaa niin se kopsahtaa omaan nilkkaan ja sitten on kättäjalkaa poikki ja henki lähdössä. Autoilijoilla on se illuusio, että kyllä se kori minua suojaa kaikelta.

Pesin Larsan sisältä ja ulkoa, sekä laitoin pölykapselit.
Nyt se on ihan oikeannäköinen Larsa!

Mutta ensi viikolla viilenee, joten Larsa starttaa joka aamu mun pihasta kello kuusikolmekymmentä kohti työpaikkaa ja töistä kotiin kello neljätoistanollanolla. Tosin perjantai on vapaa, koska PROVINSSIIII! Hankin rovinssia varten filmikertakäyttökameran, tässä on pojat tunnelmaa ja juhlan aineksia. :--)

Ollakseni mahdollisimman sekava lopetan tämän ihan kesken.
Paska postaus, älkää lukeko.

Grillikausi auki

Elokuu 2010, kasvot + käsivarsi. Ulkona 2h suojakertoimella 70.

Kuulun pieneen väestöryhmään, joka vihaa kesää. En voi keksiä mitään muuta hyvää kesästä, kuin loman (jota minulla ei tänä vuonnakaan ole...) ja festarit.

Vihani kesää kohtaan ei johdu vain vuodenajasta, vaan vihani johtuu lähinnä auringosta. En voi sietää auringonottamista, vähissä vaatteissa kulkemista kesäisin, jotta nahka saisi kauniin ruskean sävyn.... Ai miksi en voi kestää? Itse olen kalkkilaivan kapteeni, eikä se ole tietoinen ratkaisu. Ihoni ei vain yksinkertaisesti kestä auringon säteilyä ja piste. Palan punaiseksi kuin katkarapu nanosekunneissa, vaikka auringorasva olisi suojakertoimella 80. Vuosi toisensa jälkeen palamisessa on myös sellainen kauas kantoinen seuraus, kuin melanooma, jolloin hauskuutta riittää yllinkyllin.

Heinäkuu 2010, ulkona 15min ilman rasvaa.

Kesäni vietän varjoissa lymyten, sisällä piileskellen ja aina pikaisen happihyppelyn ulos tehden. En voi sille mitään, palan pahasti (ja kivuliaasti) niin nopeasti, ettei sitä voi uskoa todeksi. Reissu Thaimaaseen rantalomalle oli yhtä helvettiä, nahkani paloi vesirakkuloille 5min jälkeen, kun poistuin varjosta.

Kesäkuu 2010, ulkona 1h suojakerroin 50 rasvalla.
En kyennyt kävelemään 2 päivään.

VIHAAN SINUA KESÄ, MENE POIS!

joku voi huomata tekstin piilosta, palaneeni tänään.

Katsokaa lapset tämä video ja miettikää sitten, onko se ruskea sävy oikeasti niin kiva juttu. Mä oon ainaki aina viihtyny kalman kalpeana, hyvinä puolina mainittakoon hyvä maastoutumiskyky lumipeitteen aikaan. :--)

Väsynyttä menoa

En oo jättänyt Larsaa monesti mun koulun eteen. Tänään oli poikkeus. :--)

Huhuhuuu, pitkä viikonloppu on takana ja ei ristus ku väsyttää. Olin siis vahtimassa, että hepat nukkuu rauhassa ja kukaan ei karkaa jaboistaan perjantai-lauantai ja lauantai-sunnuntai väliset yöt. Uni oli siis katkonaista ja kevyttä, sekä sitä oli liian vähän. Päivät kuvasin ja kun kuvailut loppui niin alkoikin jo vahtiminen.... Nooo, muutenhan tää ois ollu piece of cake, mutta maanantai aamuna psykologian koe jääsi sydäntä. Nukahdin sunnuntaina kotiin päästyäni, heräsin seuraavana aamuna klo 4 lukemaan -- tai siis nukahtamaan uudelleen.

Nukuin katkonaiset hetkeni kuitenkin ihan jees mökissä, jonka pihaan Lada oli kuin tehty! Lähtiessäni pois itänaapurit olivat ottamassa kuvaa ruma ökyautostaan ja niitä kovasti nauratti, kun ajoin Larsalla ohi. Pitäisihän niiden nyt oman maansa autoa arvostaa... vai miten se meni!

Launataina tuli ihan pirusti vettä, rakeita, salamoita ynnämuuta tosi hauskaa, jos olet hevosen selässä. Otin videota ja seistä nakotin siis peltikaton alla. Älä kuuntele tätä äänet täysillä, koska muuten saatan karjasta sun korvat hajalle. :---)

PS. Ai mitenniin väsyttää? Tämän myötä unta palloon,
herättäkää minut juhannuksena.

PPS. Pääni humisee tyhjyyttä kirjoittelemisen suhteen,
rohkaise mistä kirjoittaisin - kiitos!

Pojat, se ois loma

Viime päivät on vain satanut ja satanut ja satanut. Tää kuva on otettu kesän ekassa ukkosessa, jonka Larsa rohkeasti kesti taivasalla. :---)

Mikään ei ole parempaa kuin loma. Vihaan kesää, vihaan aurinkoa ja vihaan lonkan vetämistä, mutta ideana LOMA on mahtava. Tänä kesänä käyn mm. provinsissa ja toteutan Ladalla retken Pohjois-Suomeen. :---) can't wait.

Eilen minulle soitti joku puhelingallupintekijä. Jätkä kyseli aikansa lehtien lukutottumuksista ja muusta yhtä tärkeästä. Sitten se kysyi, että onko taloudessasi autoja. Minä ajattelin, JES, 8millin lottovoitto kun ei tarttee jauhaa enää lehdistä. Paikasin sille, että "joooooo no ite oon kaheksantoistavee ja auto on nelkytvee, että joooooo on käytettynä". Luurin päässä tuli hiljasta, kunnes kuulu "ootsä tosissas?" mä vaa että joojoo, todellakin oon. Pitkään meni, kunnes alko heittää läppää autoista ja sitten kysy, että minkä merkkinen mun kosla on. Olin hirmu mielissäni, kun sain ilmottaa että Lada on merkki. Tuli kolmas pitkä hiljaisuus ja sit se alko vähän huvittuneesti "oikeesti Lada? siis ihan aikuustioikeesti Lada? Kusetatko sää nyt?" mähä tietysti kielsin kaiken ja heitin "et ikinä arvaa minkä värinen tää on, nimittäi kirkkaanvihree!!!". Sain lisää huvittuneisuutta aikaan ja kohta se jo totes puhelimeen "vitut mää näitä kysymyksiä jaksa, hyvää päivänjatkoa sulle ja sun Ladalle!"

Muuten elo on sujunut varsin leppoisasti. Yksi aamu ajaessani koulua kohti mietin, että miksi tuo auto kokoajan hidastelee ja miksi kuski tuijottaa minua. Tajusin, että sehän oli musta pyöreälamppuinen Larsa, jonka puikoissa oli ikivanha patu. Vilkutin iloisesti takaisin, mutta en saanut takaisin mulkaisua enempää. :--(

Huomenna jabatalkoita jämäköitten ja riuskojen nuorten miesten kanssa, menopelinä totta kai Larsa.

Ps. mulla on toinen, ei niin kauheen verbaalisesti vuodatettu, blogi tässä.

haastetta kehiin

Suosikkipaikkasi: On / oli rakkaan Murren selässä nakottaminen. Pennusta asti kävin harjottelemassa hevosmiestaitoja ja lenkkeilemässä tamman kanssa. Uiminen oli aina ihan huippua! Ikävä on kova, Murre tuli minulle 8 vuoden aikana parhaaksi kaveriksini ja me molemmat oltiin aina yhtä iloisia toisemme näkemisestä. Hevosia tulee ja hevosia menee, mutta yksi jää aina mieleen.
Murre RIP 29.7.1985-8.1.2011.

1. Mitä laulua lauloit viimeksi? Missä lauloit?
- Franz Ferdinand - This Boy:n "I wanna car, I wanna car yeeeeah" samalla kun katselin myytäviä Larsoja Vironmaalla. JA LÖYSIN!!!! On tää pojat oikee helmi. Ipu ehotti että myytäisiin minun Larsa ja hankittaisiin tuo, mutta jostain syystä en innostunut. Ehkä syksyllä, kun palkka tulee. Ehkä ei.

2. Sano jotain positiivista sellaisesta asiasta, josta et pidä.
- Heitittepä pahan. En pidä oikein mistään ja tuon sen esille... hmmm, selvästi? No okei, en tykkää omista ongelmistaan jauhavista. Kiesus että nyppii kun joku alkaa vinkumaan, että voivoivoi kun on kaikkee sitä ja tätä ja tuota ja hamsterin kaima delas eilen. Okei, jos sun käsi katkes niin ilmota se asenteella "shit happens, käsi katkes" ja jatka toiseen aiheeseen. En kestä kuunnella tunti-/päivä-/viikkotolkulla, kuinka jotain dramaattista on tapahtunu. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Ja se hyvä puoli on siinä, että sillon en koe olevani velvollinen millään tavalla kuuntelemaan. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

3. Lempilainaus (repliikki tms.) esim. TV-sarjasta, elokuvasta tai kirjasta.
- En käytä lainauksia, muuta kuin äidinkielen tekstitaitovastauksissa. Oon huono heittämään johonkin läppään, jonkun muun kuin Timo Soinin kommentteja. Mutta ikuisesti messengerin mietelauseena ollut "when you absolutely positively got to kill every motherfucker in the room. accept no subtitutes." enkä oo mikään vinoristinen maiharijalkainen, vaan vannoutunut Tarantino -fani, senkin moukat jotka luulivat toisin.

4. Jos saisit olla mikä tahansa eläin päivän ajan, mikä olisit ja miksi?
- Olisin mies eiku--. En nyt tahtois vastata tähän mitään kissa/koira/liibalaaba, mut vastaan silti että kissa. En tosin mikä tahansa karvahattu vaan oma kissani, jotta oikeasti tietäisin mikä on sen pahan tuijotuksen takana. Eikö se oikeesti arvosta mun hellyyttä sitä kohtaan, kun kantelen sitä pitkin maita ja mantuja vai onko se sen rakastava ilme? Vastauksia, joihin en koskaan saa kysymksiä. Eiku toisinpäin.

5. Mikä on lempivaatteesi/-vaatekappaleesi? Kuvaile se mahdollisimman tarkasti.
- Löysät umbron verkkarit. Saatu vuosia sitten jalkapallojoukkueen riveissä seisoessani. Maailmat parhaimmat jalassa, jotka on lämpimät talvella ja viileät kesällä. Musta väri on simppeli yhdistää kaikkeen mahdollisiin (eli normivaatteisiin; ruutupaitaan ja tennareihin). Pitäisi jostain löytää samanlaiset, kun nämä ovat tulleet vähän tiensä päähän. Chillaan näissä kaupungissa, koulussa, tallilla, kuvaamassa, töissä.... "Oikeista" vaatteista mun lemppari on pikkutakit, joilta saan hartiat ja ryhdin. :--)

6. Jos saisit pitää vain yhden aistisi (tunto-, kuulo-, maku-, haju-, vai näköaisti) minkä pitäisit ja miksi?
- Pahapaha. Ottaisin varmaan näön, koska silti pystyisin toimittamaan melko normaalisti valokuvaamistani ja Larsailua. Kuuloaistista luovun muutenkin vuosia muita aikaisemmin käänteässäni volat kaakkoon ja yhdistämällä siihen Larsan ulvovan moottorin ja tuulen suhinan ikkunatiivisteistä.

7. Lempikirjasi ja miksi? Mistä löysit kyseisen kirjan?
- Hohohoho, äiti tahtoo et vastaan tähän "ruotsin kielioppikirja :---)" mutta en vastaa. Mulla on monia kirjoja, jotka on lukenu ne kerran ja ollut ihan myyty, että "JES TÄÄ ON MAHTAVA". Virheen teen lukiessani ne toisen kerran, jolloin ne on täyttä skeibaa. Arvostan eniten sarjakuvia, Fingerporia (P. Jarla) ja Raakaa Lihaa (M. Cannon). Fingerpori ei oo niin kummallinen, kuin Raakaa Lihaa, mikä tekeekin ed. mainitusta mahtavan. Myös Vincent van Goghin Kirjeitä veljelleni on törkeen hyvä. Parasta mustaa huumoria tahattomasti kirjotettuna jätkän epäonnisesta elämästä. Ja kirjavinkin sain historianopettajaltani.

8. Mikä elokuva tai TV-sarja kuvaisi sinun elämääsi? Kenen roolia sinä esittäisit?
- Kaunarit. Ja olisin totta kai Ridge. Tai sitten en. Totuus; ei ole olemassa sellaista leffaa, joka kuvaisi mun elämää, sillä mikään tuotantoyhtiö ei olisi tehnyt niin tylsää rainaa.

9. Muokkaa joku tunnettu sanonta omiin tarpeisiisi sopivaksi.
En näe mitään syytä muuttaa "Think locally, fuck globally" ajatusta. Tosin, kun asun kurjuuden ilmentymisen kaupungissa se voisi olla "Think globally, fuck Iisalmi".

10. Omena vai muovipussi? Miksi?
- No muovipussi. Omenat on pahoja, niistä jää kädet ja leuka ihan tahmaseks ja ne kuoret jää hampaitten väliin siten, ettei niitä saa kaivettua sieltä omin avuin ulos. Muovipussi on huomattavasti monikäyttösempi, sitä voi pitää tyynynä, lakananan, roskapussina, kantaa kaljat rannalle, tuhota ympäristön, tukehduttaa itsensä....

Hienoin tunne, mitä sinulla on koskaan ollut: En löytänyt yhteen kuvaavaa kännikuvaa eiku--. Voittaminen on aina kivaa, oon kilpaillut kohta..... vai yli? 5 vuotta ja ruusukkeita mulla ei oo just ollenkaan (21 kpl), jotenjoten. Yleensä sijoitus / voitto tulee niin jymy-yllätyksenä, että se voittaa tunteissa ensimmäisen palkinnon. En ole pro ja jännitän niin pirusti kisatilannetta, että monesti oma suoritukseni sotkeutuu jännitykseen. Voittoruusukkeita minulla on kaksi, joista toinen oli niin lottovoitto, ettei järkeä. :--)

Sataa sataa ropisee

Ei mitään uutta paratiisissa.
Ensi viikolla lomaaaaaaaaaaaaaa, jau!

paitsi että:
- Kävin hammaslääkärissä, josta tuli lasku.
- Vakuutusyhtiöltä tuli kirje, joka sisälsi laskun.
- Kotisivuntilan tarjoaja otti yhteyttä, toimittaen laskun.
- Käytin Larsaa korjaamolla, kotiin tuli kallis lasku.
- Larsa ei kulje pyhällä hengellä, eli laskuista jääneet sentit menee tankkiin.
=
tarviin rahaa.

Learning to fly with LADA

Larsa ja isot pojat.

Oon positiivisesti yllättyny amiskan pojista! Larsan piti olla valmis perjantaina klo 15 niin se oli valmis jo klo 12.45 (OHO, OHO!) tää ei ihan varmasti tuu toistuu ikinä, viimeks taisin mm. odottaa kaksi viikkoa ylimääräistä sitä autoa sieltä pois....

Mutta vaihdelaatikko on nyt vaihdettu ja lopputuloksena pirun herkkä auto ja 200€ lasku. Mulla ei tuota ylimääräistä ole muutenkaan nyt liiaksi asti niin vielä kaksvitunsataa euroa siihen päälle. Hyvästi tatuointisuunnitelmille ennen kesää (eli nyt ei ole syytä myöskään päästä rantakuntoon. ;--)).

Perjantaina oltiin melkein tyttöporukalla baarissa, kun oli Katjan synttärit. :--) Oli ihan superkiva ilta, vaikka olin taas perinteisellä "yks jäävesi, kiitos" -linjallani, sillä olin kuskina. Tai olisin ollut, jos kuskattavia olisi ollut.... Vein kuitenkin Riinan ja lapsuuden keppiheppapojan kotiin ja tykittelin ehkä vähän turhan kovaa. Vanha vaihdelaatikko jarrutti autoa jo silloin, kun painoin kytkimen pohjaan. Nyt tykitin mittarissa 80km/h ja aloin hiljentelemään kohti risteystä niin eihän se hiljentänyt paskaakaan. Riina sit vierestä sanoi "niin minttu, se muuten kääntyy tästä" minä kiljahdin naisellisesti ja väänsin rattia siten, että risteysalue tykitettiin vielä ehkä turhankin kovasti läpi.

Tässä tämmönen kiva sateenkaarikuva! :--)

Käytiin me vähän ojan puolellakin. Risteyksessä mistä piti kääntyä oli semmonen fucking big katumaasturi helvetin isoine valoineen. Minä koukkasin kääntyä samalla kun valot sokaisi ja en nähnyt yksinkertaisesti _mitään_. Seuraava asia minkä näin oli oja. :----D minä vaan totesin Riinalle, että "oli muute iha vitun kirkkaat valot" niin Rinsu paniikissa vierestä nauro, että "oli muute iha vitun lähellä tuo oja". Takapenkiltä keppiheppapoika oli sitä mieltä että naiset ei osaa ajaa. Kuulemma seuraavana päivänä oli kertonut Rinsulle, että Minttu ajaa hyvin, mutta oli muotoillut sen sanoessaan ääneen väärin.

Aamulla 4h yöunien jälkeen suunnistin kohti Kuopion heppakisoja kameran kanssa. Törryytin 100km/h mittarissa nopeusnäyttöön niin hyvä ettei leuka loksahtanut sijoiltaan. Todellinen nopeuteni oli 82km/h. Siis kaheksankytvitunkaksvitunkilometriä tunnissa. En käsitä!!1 Ennen on mennyt melkein mittarin mukaan mut entäs nyt?! Eij ole puhettakaan oikein näyttämisestä. Myös bensamittarin kanssa oli kiva "arvaa paljon on bensaa, arvaa paljon on bensaa" -leikki, kun tankkasin 35l tankkiin (hyvästi palkka....) ja bensamittari souti ees takasin täyden ja tyhjän väliä. En käsitä.

Kotimatkalla mietin jo mukavan lämpimiä ajatuksia yöunista ja hetken meinasin jo torkahtaa. Oon kerran urani aikana pilkkinyt Nynnyn puikoissa ja jestas se jäätää sydäntä. Tällä kertaa piristykseksi pää ulos ikkunasta (nopeutena se kaheksankytvitunkaks kilometriä tunnissa) ja hoilasin täysillä Frederikkiä. Ei nukuttanut.

PS. Harjoittelin hurjastelemalla Ladan kanssa lentämään, kun ipu soitti et mökillä on ruokaa. Baanatin miljoonaa mökkitietä pitkin nälkäisenä, enkä muistanut talven aikana tulleitta järkyttäviä routakuoppia. Learning to fly with LADA, indeed.

Aikamoiset blingblingit. Tollasilla dimangeilla voisin tuunata myös Larsan vanteet. Ja nyt kysymys kaikille niille jotka tietää, että istun aaveen.net -sivuston takana. Onko kiinnostusta lukea valokuvablogia, jossa selitän päivän kuvaukset, että missä / miten / millä (menestyksellä) ? Heitä kommentilla jos kiinnostaa. :--)

Sinkutisinkuti

Ikävä omaa Larsaa. :--(

Larsa on huollossa, jossa katotaan et missä sviidussa mättää, kun vaikka painaisit kytkintä niin silti saat repiä vaihdetikkua kaksin käsin. Tää on ollu on-to-do-list aika kauan, mutta se on aina venyny ja vanunu eteenpäin, koska minä tunnetusti vihaan liikuntaa. Oikeastaan hikoilua. Joten en ole tahtonut luopua Larsasta viikon ajaksi.

Maanantaina ipu vei Larsan huoltoon ja meitsille lankes pyöräilyvuoro. En tiedä oliko se vai vatsatauti suurempi syy mulle jäädä kotiin lusmuilemaan koulusta, koska ei napannut yhtään polkea pyörällä. Kaikki yritti, että siellä on tosi nätti sää ja puissa on lehdet ja lässynlässyn mee kouluun. Ajattelin, että vitut ja jäin kotiin potemaan pahaa oloani. (niille jotka ei minua tunne niin voin kertoa, että mulla on uskomaton koulumotivaatio ja uskomattomat tunnontuskat, jos joudun olemaan pois.)

Perjantaina olisi tarkoitus saada oma säilykepurkkini kotiin taas ja parempi olisi. Mietin jo huomenna soittavani ennakkoon "vitun runkut missä mun auto?!!!" -puhelun, koska parempi olisi että minulla olisi auto viikonloppuna. Pitäisi päästä Kuopioon katsomaan heppakisoja molempina päivinä. Toki porukoiden auto olisi aika rakkaus tähän paikkaan, mutta jostain syystä en jaksa uskoa että saisin sen molempina päivinä. No, jos en saa niin pämppään pään täyteen lauantaina. :--) Perjantai-illan oon kuskina, mutta jos en saa autoa niin kyyditsen sit varmaan polkupyörän ritikalla -- not.

Ps. oon tekemässä Iltalehteen muistelmia Ladasta (siis ovat toimituksesta pyytäneet Ladajuttuja ja -kuvia, ei siis vain minulta) mutta minähän haluan etusivulle ja sassiin. ;) Pitäisikö siis tehdä jotain tosi repäisevää (ajaa jonkun merkkimiehen yli Larsalla?) vai pysyä perustylsistä jutuista (alennan Ladamiesten keski-ikää 60 vuodella, miten ois etusivunjuttu?). Liian suuria valintoja, joten olen avoin ehdotuksille.

Mittarilukema n. 4000km sitten. :--)

Perjantaipilikset

Jos joku handlaa kielen niin voi tulla ohjeistaa, pistetään vanhat viikatteet tuliteriksi!

Mun on pitänyt jo hetken ajan näyttää mitä löysin Larsasta pääsiäisen aikaan! Auto joka on ollut mulla puolivuotta yllättää silti aina välistä totaalisesti...Eli tässä on kai huoltokirja ja VIIKATTEEN TEROITUSOHJE? Mitähän lie entinen omistaja tehnyt sillä?! (Tästä keksinkin hyvän postauksen aiheen tavaroista mitä meikällä on mukana Larsassa aika usein - next time!)

Jouduin muuten murhaamaan armeijatakkini ja ottamaan naapurinmerkin hihasta pois. Viime aikojen tilanne on ollut hieman kuumottava ja kun multa tultiin koulussa kysymään, että OOTKO OIKEESTI TUOTA MIELTÄ kaivoin hätäisesti I <3 (kok.) - tarran ja iskin sen tähtien päälle. Koulun jälkeen tuhatta ja sataa repimään merkki helvettiin (ja ompelemaan se povariin, voi sit aina tovereille vilauttaa....), kunnes kuumotus niskassa lakkasi. Vitsit sikseen, nyt ei ainakaan tuijoteta murhaavasti kaupassa ja uhkata viedä saunan taakse.

Perjantaina muiden lähtiessä kuuntelemaan jotain ihan nevari petri nygårdia, me otettiin Hetan kanssa niiden porukoiden perheauto ja lähdettiin pilistelemään! Päädyttiin sit vaihtamaan Larsaan, kun timpanlenkki oli ihan solmussa. Kapakan edessä ja kadulla oli jonoa, autoja pitkät letkat ja sitten me. Heta suoriutui hienosti melkoisen tukalista ja tukkoisista tilanteista, mutta kun näin petrin hovikuvaajien ottavan kuvia autoista niin mulle iski jokin palava halu saada Larsa kuviin. Tuhatta ja sataa (muttei silti ylinopeutta) kotikujalle hakemaan red-- eiku green devil ja suunnattiin sitten miljoonaa kohti keskustaa.

Kuten arvata voi, ei päästy kuviin, mutta otettiin Tero pilistelemään meidän kaa. Ensiksi ajeltiin Larsalla timpanlenkkiä ja sit ehotin Hetalle, että tahotko käydä kokeilemassa ajaa tällä. En tiedä oliko fiksu veto vai ei, mutta aika rohkeesti se Larsan puikkoihin tuli. Harmi vain, että mulla ja Terolla ei ollut yhtä paljon rohkeutta olla kyydissä kun minä karjuin bassoäänelläni hoosiannaa ja takaa kuului isä meidän rukousta. Heta vaan nauroi ja painoi kaasua samalla kun veivas rattia. Aika hyvin se meni loppujenlopuksi noin ekaa kertaa Hetan ollessa Ladamies! Tosin liikenteeseen en ois ehkä laskenut minun Larsalla....

Loppuilta ajeltiikin sit Hetan perhefarkulla, jonka omat bassot oli sen verran kyseenalaiset, että takapenkiltä ilmestyi beatboxaaja. Mutta hyvä auto ja hyvin Heta ajoit. ;--) (tosin se kaistanvaihto risteysalueella, aijaijaijai....) Kotiin pääsin sit corollacarinacorsan kyydillä, jossa saatiin tervehtiä valontuojia ilolla. Ai mitennii ei valot toimi?

Tää on ilmeisesti vanha huoltovihko. Harmittaa, kun en osaa lukea näitä niin en tiedä mitä nää leimat on. :--(

PROVINSSIROCK

AAAAA. Teen aivan paskoja postauksia nykyään, mutta tää on pakko jakaa teidän kanssa. IHAN USKOMATONTA. Maailman mahtavin The Capital Beat tulee Provinssiin ja arvatkaa mitä? Meikä on niiiiin siellä!

Meitsiä innostaa: Sound Explosion Band, Jukka poika, The Capital Beat, Pariisin Kevät, Avenged Sevenfold, Pendulum, Volbeat, The Sounds, Uusi Fantasia, Jätkäjätkät ja DJ Shadow. Tummennetut on rakkautta. Ooon aivan tajuttoman innoissani, can't wait!

Jotain parhautta, enää 42 päiväääää!

The Capital Beat - Cry for me


Uusi Fantasia ft. Freeman - Liian myöhään


Pariisin Kevät - Painovoimaa (Korkeushyppääjän rakkaus)

Zhiguli / VAZ / Lada

Tää on melkein kuin meikän auto, mut ei ihan. :--)

Liikunallista vaihtoehtoa tarjoaa myös meikän oma Larsa, joka menee huoltoon tarkoittaen sitä, että meikä pistää pyörällä sinkuttaen eteenpäin.